Black Friday

Kiitospäivän jälkeinen perjantai on Black Friday (tai jos asuu tukikohdassa se on Navy Blue Friday...), jolloin joulumyynti potkastaan kunnolla käyntiin alennusmyynneillä. En ole mikään ryysiksen ystävä ja Hullut Päivät aiheuttavat lähinnä tuskaista ahdistusta minkä siedän vain niiden kirottujen irtokarkkien takia, mutta turhaan pelkäsin täällä. Jotenkin kuvittelin tämän olevan jotain sekopäistä touhua, jossa ihmiset tallautuu kuoliaaksi ja mitä vielä, mutta eikä mitä, kertaakaan kukaan ei töninyt enkä edes joutunut jonottamaan erityisen pitkään. Olimme kyllä vasta aamupäivästä liikkeellä jolloin parhaimmista diileistä oli tapeltu jo edellisenä iltana/yönä, sillä kaupat aukeavat ekstra-aikaisin, tänä vuonna ensimmäistä kertaa jo kiitospäivän puolella. Alennukset on kyllä oikeasti joillekin tappelemisen arvoisia, monet jonottivat telkkareita jotka normaalisti maksavat esim. $800 ja nyt $300. Itsehän en suostuisi ikinä siihen tungokseen, jos se tällaiseksi yltyy:

En ollut minkään tietyn perässä, kunhan mielenkiinnosta halusin tsekata muutamat kaupat, mutta en kyllä löytänytkään juuri mitään erikoista, paitsi sähköhammasharjan ja kuvissa näkyvän Banana Republicin takin. Tarvitsin jotain siistimpää tuleviin menoihin, ja tämä täytti kriteerit täydellisesti. Ja oli vieläpä -72 % alessa, jihuu:)

Thanksgiving

Vietin tänä vuonna ihkaensimmäistä kiitospäivää ja valmistimme tosiaan kavereiden kanssa aivan huikean illallisen, johon kuului kaikki perinteiset jenkkiruuat plus muutama meksikolainen ja suomalainen juttu. Jos joku muistaa Frendeistä jakson missä ne seuraa Macy'sin paraatia ja yks niistä isoista ilmapalloista lähtee liikkeelle, musta tuntu torstai-aamuna aivan samalta - se paraati on just niin iso ja näyttävä kuin kuvittelinkin, ja odotin koko ajan että jotain dramaattista tapahtuisi. Lopun päivää leivoimme ja "teimme" ruokaa (i.e. B teki ja itse seurasin mielenkiinnosta mukana), katsoimme jalkapalloa, söimme, söimme, torkuimme, söimme, kokosimme palapelejä ja juorusimme, ja loppuun vielä söimme. Aika hyvin pääsin sisään tähän asian ytimeen, ihan noin natiivienkin mielestä ;) Älkää antako koon hämätä! Nappasin muuten kuvan vielä edellisen illan kauppareissulta, joku otti tämän syömisen vielä enemmän tosissaan ku me:

Palapeli oli joka lingvistin painajainen: termi piti mätsätä selitykseen ja siinä sitten mietittiin taas mikäs ero olikaan metonyymeillä ja homonyymeillä... Mutta opin paljon uuttakin, tiesittekö, että sanalle 'set' löytyy englannissa eniten eri merkityksiä tai että sanalla 'inebriated' on eniten synonyymejä? ;)

Ruokaa jäi yli niin paljon, että kalkkunaa syötiin vielä sunnuntain aamupalallakin... Onneksi jouluun on hetki, että kerkiää edelliset sulaa - kalkkunaa vedetään meinaan silloinkin :)

Haaste

Sain ihkaensimmäisen blogihaasteeni Toinen Koti -blogin jersey_girliltä, jee! Tykkään lukea haasteita muiden blogeista ja vielä kivempaa on vastata näihin. Sulattelen vielä kiitospäivän kalkkunoita enkä saa millään aikaseksi mitään muutakaan, joten tässä tämä plus kuvia tukikohdan heppatalleilta jonne suuntasimme lauantaikävelyllämme.

Lempinumero: 6, joskus lapsena luin jotain horoskooppia jossa sanottiin että jousimiehen onnennumero on 6 ja sillä ollaan menty siitä asti.

Alkoholiton suosikkijuoma: Starbucksin Frappeihin ja Pumpkin Spice Latteen olen pahasti koukussa, kuin myös Diet Dr. Pepperiin. Kaikkien näiden juomista olen yrittänyt vähentää, mutta toistaiseksi vielä vähän huonolla menestyksellä.

Lempieläin: Ehdottomasti koira, mutta hyvänä kakkosena tulee Mo, vaikka en mikään älytön kissojen ystävä olekaan.

Facebook vai Twitter: Facebook, en ole oikein päässyt Twitteriin sisään. Vasta hiffasin mistä Instagramissa on kyse, haha. (Huomasitteko muuten instawidgetin tuossa sivupalkissa? Sitä kautta pääsee tsekkaamaan myös muita arkipäivän kuvia, jotka eivät usein päädy blogiin asti.)

Intohimoni: Olen aika intohimoinen pilkunviilaaja ja vastaanväittäjä... mutta en ehkä ole kauhean intohimoinen mistään asiasta? Onpa surullista. Shoppailu jos jokin piristää huonompaakin päivää, sitä voisin kuvitella tekeväni enemmänkin ;)

Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai, silloin tuntuu vielä että on aikaa vaikka mihin, sunnuntaisin ahdistaa jo seuraava maanantai.

Suosikkikukka: Hortensiat ovat ihania, samoin kuin tulppaanit tai oikeastaan mitkä vaan mitä mies kotiin ajoittain tuo :)

Haaste oli tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle blogille, mutta koska olen hieman saamaton, laitan haasteen eteenpäin ainoastaan yhdelle meikän lemppareista, Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli -blogin Marialle. Toki tämän saa napata kuka tahansa :)

Hyvää viikonalkua Suomeen ja leppoisaa sunnuntai-iltaa tälle puolen palloa! Odottaako joku muu yhtä innokkaasti Walking Deadin uusinta jaksoa?

This year I am thankful for...

   

• siitä, että saan olla terve, eikä läheisimmillänikään ole sen suurempia sairauksia tai huolia
• mahdollisuudesta asua ulkomailla miehen kanssa, oppia uutta lähes päivittäin ja etenkin tilaisuudesta löytää uusia vahvuuksia itsestäni silloin kun elämä koettelee
• siitä, että sain graduni vihdoin ja viimein päätökseen, eikä valmistumisen tiellä ole muuta kuin oma viitseliäisyys (muut prokrastinoijat tietävät että tämä on kyllä monesti pahin este kaikista!)
• myöhäisillan Frendit-maratoneista silloin kun en kroonisilta nukkumisvaikeuksiltani saa unta ennen kahta
• ystävistäni, jotka pitävät yhteyttä ja muistavat vaikka olenkin merten takana, pitävät huolta ja joihin voin luottaa kaikessa, sekä uusista tuttavuuksista joiden vuoksi elämä täällä on huomattavasti kevyempää ja nauruntäyteisempää
• perheestäni sekä miehestäni, jotka ovat minulle kaikki kaikessa
• lentolipuista Teksasiin jouluksi, ihana nähdä miehen perhettä pitkästä aikaa

Aamulla pakkaan leipomukseni ja mieheni ja suuntaan naapuriin viettämään Friendsgivingiä. Ohjelmassa on suomalais-meksikolais-minnesotalais-floridalais-mainelainen kiitospäivä kalkkunoineen kaikkineen. (Suomea edustaa itseni, pullan ja lettujen lisäksi Finlandia-vodka haha.) Ollaan porukalla odotettu ja suunniteltu tätä ähkypäivää jo viikkoja; luvassa on ainakin pelejä, yhdessäoloa, amerikkalaista jalkapalloa ja ruokaa. 

Kuvat ovat tältä päivältä, johon kuului salireissu kaverin kanssa, viimeisten illallistarvikkeiden haku ja Black Friday -alejen scouttaaminen, itsepalvelukassan käyttö ensimmäistä kertaa ilman että se rupesi huutamaan jotain virhettä (ne laitteet on jotenkin kirottuja eivätkä ikinä huoli mun kauppakassia), ja auringonlaskun ihaileminen. Illalla mies teki mulle vielä pitsaa ja s'moreseja, mutta niistä en ehtinyt ottamaan kuvia heh.

Hyvää kiitospäivää kaikille!

Meet Mo

Täällä tukikohdassa on valitettavan paljon kulkukissoja, niitä sikiää mahdottomalla tahdilla eikä meidän cat depot ehdi nappaamaan kaikkia. Koiria näkee myös muutamia, mutta he eivät anna kiinni, vaan jolkottelevat ympäriinsä ja hakevat ruokansa kuka mistäkin. Heille on myös nimet annettu, ja kaikki tietävät kenestä puhutaan :) Muuten asukkaiden lemmikkieläimet täytyy rekisteröidä tukikohdan sisäiseen rekisteriin, ja eläinten pitää olla sirutettuja ja leikattuja, eli jos ne joskus karkaavat, oikea omistaja löydetään nopeasti eikä lisää kulkulaisia synny.

Naapureidemme pihalla on pitkään käynyt Mo'ksi nimetty musta kissa vierailemassa, ja lopulta naapurimme vei kissan lääkäriin ja päätti ottaa sen omalle kissalleen seuraksi, mutta Mo ei ikinä sopeutunut sisätiloihin. Viime aikoina hän on viihtynyt myös meidän takapihalla, ja meikä on ikionnellinen seurasta <3 Joskin antamani herkkunappulat on kuin crackia kaverille eikä sitä maukumista kestä kukaan. Pakko hakea jotain halpisruokaa seuraavaks, hah.

Miehen mielestä tämä on myös noin sata kertaa parempi järjestely kuin oman lemmikin hankkiminen :D Omaa odotellessa Mo on aika ihana korvike.

Juhlajuttuja

Tänä viikonloppuna meillä on aihetta juhlaan; sain vihdoin graduni palautettua (woooo!), ja mies viettää tänään synttäreitään. Sain houkuteltua myös ystäväni rannikolta meille viikonlopuksi ja suunnitelmissa on ainakin tehdä korvapuusteja, kilistää skumpat, juhlia pian saapuvien kavereiden kanssa ja vähän nauraa järkyttävälle nasaalihonotukselleni mikä on tämän nuhan seurauksena lähtenyt ihan käsistä.

Ihan turha nauraa, kokeilkaa ite kuinka vaikeeta koristelu on :D Erityisen ylpeä olen vasemman alakulman sydämestä (kyllä vaan, se on sydän).

SF part 2.

Sunnuntaina kiertelimme Lombard Streetille, Pier 39:lle (merileijonia wuu) ja vaeltelimme muutenkin aina sinne, missä näytti olevan jotain kiinnostavaa. Arkkitehtuuri on kaupungissa niin kaunista, että voisin kuljeskella katuja ihailemassa erkkeritaloja tuntitolkulla. Alla näkyvä valkoinen torni on Coit Tower, näköalatasanne yhdellä kaupungin korkeimmista kohdista. Sinne kipuaminen oli oikeasti aikamoinen homma, mutta näkymät olivat mahtavat!

Niin, tässä niitä näkymiä haha. Emme jaksaneet jonottaa huipulle asti, kun maastakin näki kauas. Kameralle ne eivät vain tallentuneet yhtä nätisti. Mental pictureseja nappailtiin senkin edestä!

Lombard St. Tämä on vain todella mutkikas katu, mutta turisteja oli jonoksi asti. Hieman hämmentävää kun sitä oikein miettii, mutta siellä mekin seisoa nökötimme kamerat kädessä.

 Treffasimme vielä kotimatkalla ystävääni, ketä en ole nähnyt hänen muutettua takaisin Jenkkeihin vuosia sitten. Aika ihana päätös viikonlopulle.

SF

Reissusta selvittiin hengissä mutta nyt flunssan saattelemana korisen täällä sohvannurkassa, hörpin glögiä (kyllä vaan, IKEA ei pettänyt!), ja yritän naputtaa viimeisiä rivejä graduun. San  Francisco oli aivan huikea kaupunki, olin koko viikonlopun aivan tohkeissani. Rakastan suuria kaupunkeja, ja ikävöin vilkasta kaupunkielämää enemmän kuin ajattelinkaan - täällä sisämaassa kun ei ihmismäärillä juuri juhlita. Tästä tulee nyt kunnon kuvatykitys, toivottavasti teidän selaimet jaksaa ladata :) Jätin osan seuraavaan kertaan, eli lisää on tulossa!

Golden Gatella oli todella kylmä, kuten koko kaupungissa. Merituuli puhalsi ja olin jatkuvasti kylmissäni. Onneksi oli Uggsit, vaikka en Suomesta lähtiessäni uskonutkaan niille tulevan täällä käyttöä.

 Näkymä Golden Gatelta kaupunkiin päin.

 Kiersimme kaupunkia pääosin jalan, ja sen kyllä huomasi - mäkiä ylös ja alas kipuaminen tuntuu jaloissa edelleen. Kaupungissa ajaessamme tuntui hirvittävältä tulla korkeita mäkiä alas, enkä tiedä miten kukaan selviää siellä manuaalivaihteilla... Mäkilähdöt ovat vähän eri luokkaa. En muutenkaan ole tottunut ruuhkassa istumiseen joten kävely ja julkinen liikenne olivat ehdottomasti kätevämpiä.

Miten ihmiset parkkeeraavat näillä käduilla, en käsitä.

Pointtina tässä kuvassa oli esitellä älytöntä alamäkeä ja vastapuolella olevaa ylämäkeä... Ignooratkaa mut, näin juuri kuvanottohetkellä zeppeliinin ja se meni sitten siinä.

Bay Bridge

Ensimmäisenä päivänä kävimme Golden Gatella ja katsomassa Painted Ladiesit, söimme ihania ruokia niin paljon kuin ehdimme (mm. kylmäsavulohibageleita woop! Kalapuikkoja lukuunottamatta meillä päin saa kalaa vain kerran kuussa - no joke), ja kiersimme muutamat kaupat. Eniten riemuissani olin Zarasta ja Hennesistä, hah.

Painted ladies, kuuluisat seitsemän viktoriaanista taloa, jotka esiintyvät usein tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Kaupungissa oli todella paljon turisteja, ja pitkästä aikaa kuulin myös suomea, jos ei skype-puheluita lasketa. Downtownissa on useampi alue joille ei kannata mennä, ja muutenkin kodittomien määrä tuli hieman yllätyksenä. En uskaltaisi liikkua kaupungissa pimeän tullen yksin, nytkin juna-asemalle mennessämme tuntui turvattomalta kävellä laitapuolen kulkijoiden keskellä. Askel tihentyi todella nopeasti kun tajusimme kaiken muun liikenteen kaikonneen ympäriltämme. Ja tämä oli vain muutama kortteli pääkadusta sivussa! Frisco on tunnettu tästä ongelmasta maanlaajuisesti, ja jopa Lonely Planetimme osasi tästä varoittaa... Päivisin kuitenkin oli oikein rentoa kuljeskella katuja ja ihmetellä huikean kauniita taloja, eikä rikkaammilla alueilla ongelmia näkynyt samoin kuin iltaisin keskustassa.

Rättiväsyneenä hotellilla selvitin vielä seuraavan päivän ohjelmaa ja reittejä.

Serendipity

Olen aina uskonut todella voimakkaasti siihen, että asiat tapahtuvat syystä. Osittain siksi, että se helpottaa epätoivon hetkellä edes hieman, ja toisaalta siksi, että asiat ovat aina järjestyneet. Aikaa saattaa kulua, mutta jälkeenpäin se vasta onkin helppoa tarkastella kaikkia niitä hyviä asioita mitä epäonnistumisista ja huonosta tuurista on seurannut.

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla päätyneeni opiskelijavaihtoon etelä-Teksasin pieneen rajakaupunkiin Laredoon en todella ollut järin innoissani, mutta nyt ei voi kuin ihailla sattuman vaikutusta elämään - tapasin mieheni juurikin siellä, urban sociology -kurssilla jonka valitsin aivan sattumalta viime tipassa. Yhteisten tuttavien kautta mies uskalsi tulla luentojen ulkopuolella juttelemaan ja siitä se lähti... Vietimme suurimman osan vaihtokeväästä erottamattomina, mutta emme siltikään tienneet mitä tehdä kesän tullessa. Mies oli jo päättänyt liittyä laivastoon, ja minulla oli vielä monta vuotta koulua edessä, puhumattakaan oleskeluluvan saamisen vaikeudesta. Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä varmemmin kuitenkin tiesimme ettei tästä voi päästää irti :) Palasin Suomeen noin tuhannen itkukohtauksen jälkeen vain palatakseni muutama viikko myöhemmin Teksasiin, hyvästelin miehen laivastoon ja palasin taas Suomeen. Vietimme koko pitkän syksyn erillämme, mies ensin Chicagossa ja sitten Floridassa ja sinne matkustin taas jouluksi, sillä laivasto kielsi kaikki ulkomaanmatkat siltä talvelta. Tällä reissulla mies kosi, ja häitä juhlimme seuraavana keväänä Suomessa. 

Seuraavan syksynä saimme viisumipaperit lähtemään ja täällä sitä ollaan, vihdoinkin. Suurimman osan avioliitostamme olemme viettäneet erillämme, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se olisi vaivan arvoista - on vaikea kuvitella tilannetta minkä vuoksi heittäisimme hukkaan jotain minkä puolesta olemme joutuneet taistelemaan näin kovasti. Pisimmillään vietimme erossa 8 ja puoli kuukautta, johtuen suurimmaksi osaksi miehen seilauksesta pitkin Tyyntä Valtamerta. Valitettavasti tämä ei varmasti ollut viimeinen kerta, uusi komennus tulee ennemmin tai myöhemmin... mutta silloinkin olemme varmasti taas yhtä komennusta vahvempia. (Mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu kun virallinen ilmoitus lähdöstä tulee, siitä hetkestä on varmasti kaikki järkiperäinen ajattelu ja "kyllä tää tästä, täähän on oikeestaan ihan hyvä juttu" -selittely kaukana :D mutta sitten myöhemmin seestytään ja kerrataan mitä kaikkea ihanaa siitäkin seurasi. Itsensähuijaamisen oppitunti nro 1.)

Joka tapauksessa on välillä hassua ajatella mihin kaikkialle sitä pienet (ja vähän suuremmat) päätökset elämää vievätkään. Enpä olisi ikinä ajatellut päätyväni teksasilaisen sotilaan vaimoksi Kaliforniaan kun laitoin hakupaperit vetämään vaihtoa varten :)

Miten siellä on puolisoita tai parhaita kavereita tavattu? Tai onko muita outoja sattumuksia osunut elämään? Olisipa kiva lukea teidänkin kokemuksia!

Ajokortti

Tonks, sanoi Jamba Juice -mukini kun kilistin sitä ajokortin saamisen kunniaksi! Olen ollut kohtalaisen jumissa kotona päivisin ilman ajokorttia (mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä asia gradun kannalta...), mutta nyt on uusi ääni kellossa: pääsin ajokokeesta läpi woop! Kirjalliset läpäisin jo muutama kuukausi sitten, mutta inssiä en uskaltanut varata ennen kuin olin suhteellisen varma osaamisestani. Autoa olen ajanut vuosikaudet, mutta en ikinä hirveän aktiivisesti, enkä varsinkaan näin vilkkaan liikenteen keskellä.

Viime viikonlopun ajelimme paikallisen katsastusaseman ympäristössä kertaamassa reittejä ja nopeuksia, ja maanantai-iltapäivänä sain vihdoin ajokokeen suoritettua. 20 minuuttia kurvailtiin ympäri kaupunkia,  peruutettiin kolme autonmittaa ihan rennosti siinä tiensivussa ja that's it. Ei edes parkkeerattu mihinkään, mikä oli vähän outoa mutta selittää kyllä todella hyvin täkäläisten parkkeeraustaidot. Kyllä helpotti, ajokortti kun on pakollinen täällä, ja auttaa nyt työnhaussa, harrastuksissa ja muussa assimiloitumisessa. Onneksi kirjallisten jälkeen täällä saa ajaa autoa niin kauan kun kyydissä on joku jolla on ajokortti ja voi tarvittaessa tarttua rattiin, eli sain harjoitusaikaa aina kun olin miehen kanssa liikkeellä.

Nyt aion mennä ainakin yksin shoppaamaan, kiertää kaikki lähiostarit ajan kanssa ja mennä Navy Exchangeen tuhlaamaan loput rahat Starbucksiin ja naurettavan halpoihin meikkeihin. Huhu, kiireiset ajat tiedossa.

(Now I'm going to go alone, at least shoppaamaan, rotate lähiostarit all the time and go with the Navy Exchange to spend the rest of the money Starbucks and ridiculously inexpensive make-up. Rumor busy times known - toivottavasti mies ei tajua mitä suunnittelen vaikka Google translatea käyttäisikin ;)