Joulukuu!

Jes, meikän lempikuukausi, ainakin tänä vuonna. Mies tulee kotiin ihan näillä näppäimillä, apua! Vietin koko kiitospäiväviikonlopun puunaten kotia ja valmistellen homecomingia naurettava virne naamalla. Uskomatonta, että yli 8 kuukautta kestänyt deployment loppuu - välillä en ollut ihan varma näkyykö tunnelin päässä edes valoa... En suosittele kokeilemaan, voin kertoa, että nämä olivat harvinaisen kamalat 8 kuukautta. Tosin, hopeareunus tässäkin, sillä kaiken itse hoitaminen täällä, missä monet asiat toimivat eri tavalla tai ovat muuten uusia, opetti paljon. Eipä mene sormi suuhun samalla tapaa kuin ennen - nykyäänhän olen siis äärimmäisen hyvä kysymään tutuilta ja tuntemattomilta apua minkä tahansa suhteen. Jenkeissä on myös helplinet kaikkeen, eli kun pääsin yli puhelinpelostani ei mua pysäyttänyt enää mikään.

Tässä kuussa pääsen viettämään myös omia ja miehen synttäreitä, sekä tietty joulua. Vietämme sitä ensimmäistä kertaa Kaliforniassa, ja haluaisin joulusta niin suomalaisen kuin mahdollista - eli laatikkoreseptejä kehiin! Ruisjauhoja aion etsiä jostain seuraavaksi, jotta voisin väsätä karjalanpiirakoita. Jos siellä on joku ulkosuomalainen ruudun takana, vinkit jakoon puuttuvien ainesosien tai muiden kommervinkkien suhteen!

Olen ollut säälittävä valokuvaaja viime aikoina, ja pahoittelen surkeiden kännykkäkuvien puuttumista (tuskin ketään haittaa haha). Viimeaikainen helmi löytyi kuitenkin: Fridalle ostamani tonttulakki. Koira ei ollut järin imponoitu tästä. Mun mielestä hauskinta hetkeen.

4th of July

Ironista kyllä, vietin Jenkkien itsenäisyyspäivää hyvin suomalaisissa tunnelmissa. Noin tunnin ajomatkan päässä on suomalainen leirintäalue, Hauli Huvila, joka on eksklusiivisesti suomalaisten ja heidän kavereidensa ja perheen käytössä. Paikka on ihana, Kings Riverin varrella ja mikä parasta, suomensukuisia täynnä. Vietimme leppoisan lomapäivän grillaten ja jäätävän kylmässä joessa pulikoiden. Oli niin ihana päästä puhumaan suomea pitkästä aikaa, ja kuulla muiden tarinoita siitä, miten he tänne ovat päätyneet.

Pelasimme myös porukalla mölkkyä, ja hävisin jokaikiselle jenkille jonka kanssa pelasin, hah. Videolla meikän taidonnäyte - kyllä kelpasi kehua kuinka tätä peliä on pelattu pitkin kesiä Suomessa... Se näkyy.

St. Paddy's Day weekend

Viikonloppuna vietimme St. Patrick's Daytä ystävien seurassa pelaillen (opin, että ladder golf on hauskuudestaan huolimatta aika vaikeeta), grillaten, ja yleisesti vain teimme kaikkea kivaa (miinus miehen honor guard lauantaiaamuna, mutta sainpahan hyvän syyn shopata aikaa tappaessani). Viimeisistä hetkistä yhdessä on yritettävä ottaa kaikki irti, vaikka ärsyttävästi lähtö painaa takaraivossa. Miehellä on onneksi tämä viikko vapaata, jotta ehdimme hoitaa mahdollisimman monta asiaa pois päiväjärjestyksestä nyt kun vielä voimme. To do -listalla on mm. lentoliput itselleni, edelleen se power of attorney, selvittää miten onnistun vaihtamaan auton rekisterin Teksasiin (koska tietenkin se vanhenee Kaliforniassa miehen poissaollessa), loputon ostoslista tavaroista mitä mies tarvitsee mukaan, karkeista ja kuivaruuasta lähtien ja tietenkin opetella käyttämään ruohonleikkuria (no ei oo koskaan tarvinnut vielä leikata nurmikkoa!).

Viikosta tulee siis kiireinen, mutta hyvä niin. Aloitin myös vapaaehtoistyöt tukikohdassa, pitääkseni ajatukset muualla, ja se on kyllä toiminut. Tykkään työstä, ja saanpahan hyvällä omallatunnolla ostaa toimistovaatteita hih.

New Year's Resolutions

Vuosi 2012 oli kokonaisuudessaan aika vauhdikas ja tältä tulevalta vuodelta toivoisinkin vähän enemmän tasaisuutta ja rauhoittumista. Liikaa ei tätä ole kuitenkaan tiedossa, sillä mies joutuu todennäköisimmin uudelle komennukselle ennen kesää, joten muutoksia on edessä väkisinkin. Eipä käy elämä tylsäksi! Laivaston päätöksiin en valitettavasti voi vaikuttaa, mutta muutamia juttuja toivoisin ensi vuoden aikana tapahtuvan, missä ikinä sitä sitten vietänkään.

Mun ehdottomia tavoitteita ensi vuodelle on:

1. Hankkia töitä, jotka olisi edes jotenkin koulutukseni kanssa tekemisissä. Laivasto tarjoaa jonkin verran työllistymismahdollisuuksia ja kontakteja työnantajiin jotka ovat pro-military (eli suosivat laivastopuolisoita työnhaussa), mutta tällä alueella ei tästä ole juuri hyötyä. Tukikohdassa yksistään on niin paljon työnhakijoita alueen vapaisiin työpaikkoihin nähden, etten ole hirveän toiveikas. Lupaan kuitenkin yrittää saada jalkaani edes johonkin väliin, tai sitten tehdä vapaaehtoistöitä jotten vallan mökkihöperöidy.

2. Olen haaveillut koirasta niin kauan kuin muistan, ja viimein näyttäisi elämäntilanne siltä, että sellaisen hankkiminen olisi järkevää. Haluamme ehdottomasti adoptoida koiran, sillä emme halua tukea breedausta kun on jo niin paljon eläimiä vailla kotia. Ajattelimme ensi viikoloppuna suunnistaa paikallisiin kill sheltereihin, joista adoptoiminen olisi meille mieleisintä.

3. Terveellinen elämä. Tätähän en koskaan ennen ole luvannut ;) Olen sairastellut alkutalven lähes viikoittain, mutta josko sitä taas pääsisi salille käymään useammin, eikä vaan kerran tai kaksi kun nuha on helpottanut. Koiran kanssa tulisi väkisinkin ulkoiltua, ja saisinpa miehenkin joskus pois sohvalta... Win-win! Olen myös maailman huonoin nukkuja ja unirytmini on erittäin kyseenalainen, joten kunnolliseen unihygieniaan panostaminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Makuuhuoneen jokailtainen tuuletus siis tavaksi ja päikkärit pannaan!

4. Haluan aloittaa myös jonkin harrastuksen, mutta en vielä ole päättänyt mitä tehdä. Ehdotuksia? Liikunnan suhteen täällä päin vaihtoehtoina on karate ja kaikki pallolajit... Meikän silmä-käsi -koordinaatiolla jälkimmäinen on todella huvittavaa surullista vaarallista seurattavaa. Valokuvausta ja espanjaa olisi kiva opetella, mutta enpä tiedä onko tähän mahdollisuutta - pikainen googlettelu ei ainakaan vielä tuottanut tulosta. Jotain keksin kuitenkin, se on varma.

Jokohan riittäisi? Tässäkin voi olla jo liikaa, mutta ainakin ne on nyt kirjoitettuna ylös. Toivottavasti tämä tsemppaa myös tekemään töitä näiden tavoitteiden eteen!

Mitä te lupasitte? Alkoiko uusi vuosi ilman päänsärkyä?

Another year in the books

Monessa blogissa on tainnut kiertää vaikka minkälaisia kuluneen vuoden retrospektiokyselypostauksia ja hyppään minäkin nyt tähän menneen pohdiskelun kelkkaan kun en mielikuvituksettomassa ja vähän yksinkertaisessa mielessäni muutakaan keksi. Nämä kysymykset nappasin Emmalta, jonka blogia suosittelen kenelle tahansa hyvää huumoria ja elämäniloa arvostavalle.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Olen, ja kiitollisena ottanut vastaan niistä jokaisen. Muutamasta uudesta tuttavuudesta on tullut todella hyviä ystäviä, henkireikiä joita ilman elämä täällä olisi paljon haastavampaa. Vertaistuki on tässä elämäntyylissä äärimmäisen tärkeää - ei tätä hulluutta tajua kukaan yhtä hyvin kuin toinen laivastovaimo.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Paljonkin, muun muassa avantouinut, muuttanut Jenkkeihin, valmistunut filosofian maisteriksi, opetellut leipomaan pullaa ja ajamaan autoa täällä... Kaikenlaista uutta on ehtinyt tähän vuoteen mahtua.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Naimisissa oleminen kai lasketaan? Eli kyllä :)

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Toistan itseäni nyt vähän, mutta tänne muutto oli varmasti yksi mitä en hetkeen unohda, samoin kuin päivä, jolloin graduni hyväksyttiin. Juhannus kavereiden kanssa oli myös ihana, ja oikeastaan kaikki ne yliopiston kahvilassa/pihalla/kirjastossa vietetyt juoruamishetket, joiden ansiosta kirjojen parissa puurtaminen ja elämä ylipäätään eivät tuntuneet niin pahalta.

5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Aivan varmasti, onhan hiusten värikin aivan eri... Näin isot muutokset elämässä muuttavat ihmistä vähän väkisinkin. Olen ymmärtäväisempi erilaisuutta kohtaan, ja varmasti kohteliaampi kuin ennen. Itsepäisyydelleni en mahda mitään, mutta olen oppinut pitämään suuni kiinni edes joskus - jokaiseen idioottimaisuuteen mitä muut päästävät suustaan ei tarvitse tarttua. Vielä kun oppisin sensuroimaan ne omat idiotismit! Ainakin olen yrittänyt oppia kärsivällisemmäksi, mutta miehen naurahtamisesta päätellen tässä on vielä parantamisen varaa :) Toivottavasti kuitenkin parempaan suuntaan mennään koko ajan.

6. Oletko lihonut?

Samoissa lukemissa mennään.

7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

En.

8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Enpä ole, taitaa olla vain kaksi elokuvaa jotka olen yksin käynyt katsomassa: King's Speech ja Ilves ja Poika (lol).

9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

En ole. Kielilävistyksen otin pois alkuvuodesta 10 vuoden jälkeen. 

10. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Enpä oikein osaa arvottaa tuttavuuksia näin, kaikista tykkään. 

11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

Mitäköhän lupasin? Valmistuminen taisi olla yksi, eli sen pidin.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä, yksi ystävistäni sai pienen pojan, ja miehen perhekin kasvoi syksyllä.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

14. Missä maissa kävit?

Tämä vuosi meni Suomessa ja Jenkeissä.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Häämatkan, mielenkiintoisen työn ja oman auton.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

23.8.2012

17. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen?

Tänne asettuminen ja valmistuminen, no doubt.

18. …ja suurin epäonnistuminen?

Saamattomuuteni? Se hetki kun sain viimein gradun valmiiksi ja tajusin, että viimeistelyyn olisi oikeasti mennyt noin kuukausi, vaikka jotenkin kummasti sain siihen uppoamaan neljä. Ahhh prokrastinaatio ja jälkiviisaus.

19. Kärsitkö vammoista?

Monenlaisista - niin henkisistä kuin fyysisistä :D Selkäni on vihoitellut koko vuoden, ehkä ensi vuonna saisin lääkäriajan aikaiseksi? Aikamoisia lupailen. Syksyllä alkoivat myös polvet ärsyyntyä ja tätä käytänkin nyt hyvin tehokkaana tekosyynä jättää jalkakyykyt tekemättä salilla - vaihtoehtoisia liikkeitä jaloillehan ei ole.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Lentoliput Kaliforniaan, Teksasiin ja Suomeen. Toukokuu tulejo!

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Ystävät ovat olleet huikean ihania ja pitäneet mut järjissäni tämän kaiken keskellä. Mies (vaikka ajaakin meikän järjiltään aika ajoin), on myös syy miksi koti-ikävä on potemisen arvoista.

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Miehen? :D Niinkin paljon aikaa kun viettää toisen kanssa ei kiukuttelulta voi välttyä.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ruokaan, huonekaluihin, lentolippuihin... Pääosin kaikkeen järkevään, ja olen nytkin yrittänyt keskittyä määrän sijasta laatuun ja vähentää päähänpisto-ostoksia erityisesti vaatteiden suhteen.

24. Mistä innostuit eniten?

Uuteen maahan ja tähän taloon muuttamisesta, töiden lopettamisesta, kesästä.

25. Vuoden 2012 ihmiset:

Veera, Laura, Essi. Äiti ja isä.

26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Aika lailla samoissa mennään. Olen eri tavalla onnellinen kuin vuosi sitten, sillä silloin kaipasin miestä ja nyt kaipaan ystäviä ja perhettä. You win some, you lose some.

27. Lihavampi vai laihempi?

Samoissa mennään. Eikö tää kysymys tullu jo?

28. Rikkaampi vai köyhempi?

Rahallisesti köyhempi. Elämänkokemuksessa rikas ku pieni sika!

29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

En tiedä, kirjoittaneeni graduni nopeammin? Kuntoilla olisin voinut enemmän, ja tietenkin matkustaa olisin halunnut. Luottanut siihen, että asiat järjestyvät kyllä.

30. …entä vähemmän?

Stressanut, panikoinut ja murehtinut. 

31. Miten vietit joulun?

Perheen kanssa vanhempieni ja veljen luona, hyvin perinteisin menoin. (EDIT:// Ajattelinpa jostain syystä joulua 2011, kun taas joulu 2012 meni Teksasissa miehen perheen luona.)

32. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

En keksi mitään yksittäistä hetkeä, tai ainakaan mitään mistä tänne kirjoittaisin. Varmasti jotain kiukutteluja olisin voinut jättää väliin.

33. Rakastuitko vuonna 2012?

Kovasti ja aina vaan uudestaan <3

34. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

0.

35. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Walking Dead oli huikea, en malta odottaa sen jatkumista. Toinen hyvä oli kaikessa älyttömyydessään Honey Boo Boo. Ja Girls!

36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En usko että olen yläasteen angstailujen jälkeen "vihannut" ketään. Aika voimakas sana.

37. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Koulujutuilta tuskin ehdin lukea mitään muuta, mutta Hunger Gamesin luin ja se oli ihan ok. Yöpöydällä odottaa Water for Elephants, josta olen kuullut paljon hyvää.

38. …entä musiikillinen löytö?

Apua mulla on maailman huonoin muisti tällaisen suhteen, miten kukaan muistaa milloin on alkanut tykätä jostain? Calle 13 on aika hauska ja soi usein autossa, kuin myös Interpol josta olen taas innostunut. Lasketaanko musiikkiradio Pandora?

39. Mitä halusit ja sait?

Maisterin tutkinnon ja työluvan Jenkkeihin.

40. Mitä halusit, muttet saanut?

Uskomatonta kyllä, mutta kukaan ei tullut ovelle koputtamaan ja tarjoamaan unelmieni työtä huippupalkalla lyhyen matkan päästä kotoa.

41. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Pitch Perfectin kävin tsekkaamassa ja tykkäsin kovasti. Viime viikolla katsoin my all time favoriten American History X:n pitkästä aikaa ja se oli just niin hyvä kun muistin. Drivestä tykkäsin myös!

42. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Hoidin asioita, näin ystävää, söimme japanilaista bbq:ta... Ihana päivä oli.

43. Ketä kaipasit?

Ystäviä.

44. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? 

Kts. kohta 21.

Huh, olipa urakka. Ensi vuoden lupauksista voisinkin kirjoittaa sitten tammikuun puolella.

Hyvää Uutta Vuotta ihanat! Juhlikaa hyvin ja muistakaa suojalasit! 

Kiitos kun olette blogia lukeneet ja kommentoineet, nähdään vuonna 2013 :)

Don't mess with Texas

Viikon aikana ehdimme paljon muutakin kuin juhlia joulua, mm.:

- juhlia sukulaispojan 5-vee synttäreitä 50 hengen voimin (en tiedä muista, mutta tässä suvussa lastenjuhlat on tosi iso juttu ja paikalla on aina pomppulinnaa tai muita pelejä ja leikkejä usein vuokratussa leikkipaikassa... Kun kerron omista juhlistani (tai mitä tiedän muiden suomalaisten lasten kemuista joihin kutsutaan lähisuku ja sitten ehkä on kaverisynttärit erikseen), saa meistä varmaan todella köyhän ja reppanan kuvan. :D Kivaa siellä oli kyllä myös meillä aikuisilla - lapsista puhumattakaan. Itse hengasin aika tiiviisti suklaasuihkulähteen (?) luona, ja missasin pomppulinnan aivan täysin päiväunien aikana. Vieläkin harmittaa.

- hemmotella itseäni oikein urakalla. Kävin anoppini kanssa mani-pedissä pikästä aikaa, ja rakastin joka sekuntia. Täällä on tosi yleistä hoitaa kynsiä, eikä hoidot ole hinnalla pilattu: oma kahden tunnin sessio maksoi 35 dollaria plus tipit. Anopillani on myös kaikenlaisia hieromalaitteita  kotona (ehh...lol), ja aina kun kävimme hänen luonaan käytin puolet ajasta jalkahierontalaitteessa. Huikeeta hommaa. 

- syödä (meksikolaista) ruokaa. Laredo on rajakaupunki, jonka asukkaista n. 95 prosenttia on hispanic, eli lähemmäs Meksikoa ei pääse tällä puolen rajaa. Ruoka on autenttista meksikoa, eikä mitä tahansa tex mexiä. Jostain älyttömästä syystä lempiruokaani  frozen yogurtia (on se ruoka) ei saa tunnin matkan säteeltä Kaliforniassa, ja siksi vedinkin sitä urakalla Teksasissa. Hyvänä kakkosena tulee kanelisokeripaahdetut pekaanipähkinät, joita roudasin kotiin pussikaupalla - pesevät täkäläiset karkit mennen tullen.

- ottaa potrettikuvia. Täälläpäin on tavallista kuvauttaa perhettä huomattavasti useammin kuin Suomessa, ja nyt ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen oli koko perhe kasassa ja vietimmekin viime lauantain kameran edessä.

- istua lentokentillä enemmän kuin olisin ikinä halunnut... Lentomme oli paluumatkalla myöhässä myrskyn takia ja hengasimme ylimääräistä molemmilla kentillä, sekä Laredossa että Dallasissa. Onneksi isommilla kentillä Jenkeissä on vähintään yksi USO - United Service Organization, sotilaille ja heidän perheilleen tarkoitettu lounge, josta saa ilmaista ruokaa, juomaa jne. Yleensä sieltä löytyy myös pieni elokuvateatteri, nukkumapaikkoja, tietokoneita ja kirjasto tai muu hengailutila. Sisään pääsee military id:llä. Paikka on korvaamaton pitkien vaihtojen kanssa, ja nyt lentäessämme tarjottiin siellä barbecueta paikallisen ravintolan sponssaamana. Viimeksi kun mies lensi Suomeen Los Angelesista, ajoi hän päikalle jo edellisenä iltana ja nukkui USO:ssa, kävi suihkussa, sai aamupalan ja lähti sitten omalle portilleen. Kätevää varsinkin aikaisten aamulentojen kanssa!

Maisemat oli paluulennolla huikeat, lensimme osittain Rockiesien ja Grand Canyonin yli.

Xmas in Texas

Huhhei, viimeinkin koneen ääressä! Olen lievästi addiktoitunut koneeseeni ja on ollut vallan erikoista olla ilman konetta viime päivät. Onneksi on älypuhelimet, ilman sellaista tuskin olisin selvinnyt :) 

Joulu sujui meillä aivan mainiosti, oli ihana olla takaisin Teksasissa muutaman vuoden tauon jälkeen, etenkin kun lämpötilat huitelivat yli +20 asteessa. Meinasin jäätyä jo Fresnon kentältä ulos astuessani, enkä vähiten avatessani kotioven - olimme ekohuumassamme jättäneet ilmastoinnin pois päältä ja talossa oli rapsakka +14 astetta. Säästimme varmasti tosi paljon sähköä kun lämmitin on nyt ollut päällä jo monta tuntia yrittäen lämmittää taloa normaaliin +21 asteeseen :D

Joulua vietetään täällä yleensä vasta 25. päivä, ja aatto on ihan normaali työpäivä monille, mutta meksikolaiseen tapaan me juhlimme 24. päivä. Lahjat jaoimme jo viikonloppuna, sillä silloin oli suurin osa perheestä paikalla.  Itse en odottanut mitään, mutta kääriytyipä sieltä paketeista muutamia juttuja mullekin. Naapurikin oli käynyt nappaamassa muutaman paketin kotiovelta turvaan (ne tosiaan jätetään ovelle jos kukaan ei avaa, onneksi meillä päin ei juuri ole varkaita!), ja ne odottivat kun pääsin kotiin.

Siinä muutama otos lahjasaldostani. Omaa lahjaa itselleni en ole vielä hankkinut (tottakai itseä pitää lahjoa!), ja ajattelinkin tästä suunnistaa alennusmyynneille.

Joko siellä on kinkut sulaneet ja alet ryysitty läpi?

Oh my golly have a jolly holly!

Tosiaan, me lähdemme joulunviettoon Teksasiin ja palaan linjoille vasta joulun jälkeen. Viettäkäähän lämmin ja ihana joulu! Toivottavasti pääsette kunnon joulupöytään ja viettämään aikaa läheisten kanssa! Itse aion ainakin tehdä molempia niin että vatsaan sattuu kaikki se ruoka ja sukulaisten huonoille vitseille nauraminen :)

Much love xxx.

6.12.2012

Olen ollut viime aikoina vallan ylpeä suomalaisuudestani, ehkä enemmän nyt kuin aiemmin. Mitä enemmän opin Yhdysvalloista, sitä enemmän osaan arvostaa sitä mistä olen lähtöisin; ilman Suomen antamia eväitä en puhuisi englantia niin hyvin kuin nyt, en olisi valmistumassa yliopistosta ilman tuhansien eurojen opintolainaa, enkä todellakaan omaisi edes kohtuullista yleissivistystä (myönnettäköön, että sotien vuosiluvut ovat aina olleet sieltä hankalemmasta päästä muistaa... terkkuja vaan Essille!). On se tuloverotus välillä ihan hienokin asia - oma kontribuutioni tähän jäi vaan aika vaatimattomaksi, ottaen huomioon kaiken minkä valtiolta olen saanut. Täällähän maksetaan hyvin vähän veroja ja vastaavasti saadaan eiyhtäänmitään vastineeksi.

Kuva

Ei Suomi missään nimessä ole ongelmaton, mutta tänään ajatellaan vain hyviä juttuja: kiitetään veteraaneja, hurrataan pienen kansamme sisulle ja menestykselle ja ollaan onnellisia siitä miten onnekkaita olemmekaan (ehkä käytetään jopa sanaa lottovoitto). Itse sytytän kynttilän jos toisenkin, soitan Finlandia-hymniä repeatilla Spotifysta, selaan Iltalehden linnan juhlien pukukoosteen ja kerron vielä kerran miehelle (ja oikeastaan kaikille jotka jaksavat kuunnella) kuinka Suomi jyräsi Talvisodassa - tuskin on kaverit kuulleet tätä juttua tarpeeksi.

1, 2, 3, 4

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Thanksgiving

Vietin tänä vuonna ihkaensimmäistä kiitospäivää ja valmistimme tosiaan kavereiden kanssa aivan huikean illallisen, johon kuului kaikki perinteiset jenkkiruuat plus muutama meksikolainen ja suomalainen juttu. Jos joku muistaa Frendeistä jakson missä ne seuraa Macy'sin paraatia ja yks niistä isoista ilmapalloista lähtee liikkeelle, musta tuntu torstai-aamuna aivan samalta - se paraati on just niin iso ja näyttävä kuin kuvittelinkin, ja odotin koko ajan että jotain dramaattista tapahtuisi. Lopun päivää leivoimme ja "teimme" ruokaa (i.e. B teki ja itse seurasin mielenkiinnosta mukana), katsoimme jalkapalloa, söimme, söimme, torkuimme, söimme, kokosimme palapelejä ja juorusimme, ja loppuun vielä söimme. Aika hyvin pääsin sisään tähän asian ytimeen, ihan noin natiivienkin mielestä ;) Älkää antako koon hämätä! Nappasin muuten kuvan vielä edellisen illan kauppareissulta, joku otti tämän syömisen vielä enemmän tosissaan ku me:

Palapeli oli joka lingvistin painajainen: termi piti mätsätä selitykseen ja siinä sitten mietittiin taas mikäs ero olikaan metonyymeillä ja homonyymeillä... Mutta opin paljon uuttakin, tiesittekö, että sanalle 'set' löytyy englannissa eniten eri merkityksiä tai että sanalla 'inebriated' on eniten synonyymejä? ;)

Ruokaa jäi yli niin paljon, että kalkkunaa syötiin vielä sunnuntain aamupalallakin... Onneksi jouluun on hetki, että kerkiää edelliset sulaa - kalkkunaa vedetään meinaan silloinkin :)

This year I am thankful for...

   

• siitä, että saan olla terve, eikä läheisimmillänikään ole sen suurempia sairauksia tai huolia
• mahdollisuudesta asua ulkomailla miehen kanssa, oppia uutta lähes päivittäin ja etenkin tilaisuudesta löytää uusia vahvuuksia itsestäni silloin kun elämä koettelee
• siitä, että sain graduni vihdoin ja viimein päätökseen, eikä valmistumisen tiellä ole muuta kuin oma viitseliäisyys (muut prokrastinoijat tietävät että tämä on kyllä monesti pahin este kaikista!)
• myöhäisillan Frendit-maratoneista silloin kun en kroonisilta nukkumisvaikeuksiltani saa unta ennen kahta
• ystävistäni, jotka pitävät yhteyttä ja muistavat vaikka olenkin merten takana, pitävät huolta ja joihin voin luottaa kaikessa, sekä uusista tuttavuuksista joiden vuoksi elämä täällä on huomattavasti kevyempää ja nauruntäyteisempää
• perheestäni sekä miehestäni, jotka ovat minulle kaikki kaikessa
• lentolipuista Teksasiin jouluksi, ihana nähdä miehen perhettä pitkästä aikaa

Aamulla pakkaan leipomukseni ja mieheni ja suuntaan naapuriin viettämään Friendsgivingiä. Ohjelmassa on suomalais-meksikolais-minnesotalais-floridalais-mainelainen kiitospäivä kalkkunoineen kaikkineen. (Suomea edustaa itseni, pullan ja lettujen lisäksi Finlandia-vodka haha.) Ollaan porukalla odotettu ja suunniteltu tätä ähkypäivää jo viikkoja; luvassa on ainakin pelejä, yhdessäoloa, amerikkalaista jalkapalloa ja ruokaa. 

Kuvat ovat tältä päivältä, johon kuului salireissu kaverin kanssa, viimeisten illallistarvikkeiden haku ja Black Friday -alejen scouttaaminen, itsepalvelukassan käyttö ensimmäistä kertaa ilman että se rupesi huutamaan jotain virhettä (ne laitteet on jotenkin kirottuja eivätkä ikinä huoli mun kauppakassia), ja auringonlaskun ihaileminen. Illalla mies teki mulle vielä pitsaa ja s'moreseja, mutta niistä en ehtinyt ottamaan kuvia heh.

Hyvää kiitospäivää kaikille!

Eat, drink and be scary.

Tässä vielä lisää kuvia Halloweenistä. Mies ahersi meille uuden kurpitsan ja meikä söi jakoi karkkia. Lapset kiertelivät ja olivat tosi söpöjä, mutta omaa fiilistä laski aika urakalla joidenkin paikallisten äitien käytäntö heittää lasten saamat karkit pois ja korvata ne sitten omilla, terveellisillä/paremmilla/mitävielä karkeilla. Mitähän järkeä tässäkin on? Olin jo tiistaina suunnittelemassa syöväni itse kirotut karkit jos eivät mammoille kelpaa, mutta hellyin sitten. (Vähän hirvitti myös mitä olisi meikälle käynyt neljän suklaakilon jälkeen. Sitä sokerihumalaahan ei olisi kattonut kukaan, mies tuskin kestää mua ihan normaalitilassa :D) Toivottavasti meni edes hyväntekeväisyyteen jos ei muuta.  Naurettavinta on se, etteivät nämä kyseiset vanhemmat halua kuitenkaan kieltää lapsiltaan taloissa kiertelyä, onhan kyseessä kiva perinne ja lapsille mieluinen juhla! Herraisä. Omaa sietokykyä koeteltiin myös facebookissa kiertäneellä "vitsillä", jossa uhkailtiin Obama-naamareihin pukeutuneiden lasten karkkien viemistä ja niiden jakamista muille yleisen solidaarisuuden nimissä. Niinpä niin, siitähän Obaman linjauksissa onkin kyse. Melkein teki mieli kommentoida, että ei, otetaan ennemmin siltä yhdeltä lapselta, jolla on 16 pussia karkkia yksi tai kaksi pussia ja annetaan niille 20 lapselle jotka eivät saaneet yhtään mitään, mutta enpä viitsinyt. Helsinki-Vantaa -päivitysten ja mysteeristatusten* lisäksi vihaan ehkä eniten draamaa Facebookissa, joten tyydynpä hiljaiseen aika äänekkääseen kitinääni kotona ja täällä.

Noin, sainpahan tilitettyä. Onneksi Twix-patukoita jäi yli, ne on mun lemppareita - tyyntyy mielikin niitä natustaessa. Kiitos vaan hiljaisesta sympatiastanne, jonka otan näin itsestäänselvyytenä ja ignooraan tahdikkaasti kaikki eriävät mielipiteet :D ehheh.
 

*Kaikki tietää mitä tarkoitan, ne "ooo eletään jänniä aikoja" "nyt ärsyttää!!1!" "taas sairaalaan" "en malta odottaaaaaa huomista, iiiik" -henkiset päivitykset, jotka kerjää kysymään mitä on tapahtunut ja aina petyn kun joku sortuu utelemaan mistä on kyse. (Vaikka yleensä muakin vähän kiinnostaa.)