Sunday Drive

Lähdimme kahden kaverin kanssa päiväksi Sequoian luonnonpuistoon Sierran Nevadan vuoristoon, joka on tunnettu jättipunapuistaan ja eritoten puumassaltaan maailman suurimmasta puusta General Shermanista. Puiston sisäänkäynti on noin tunnin matkan päässä meiltä, joten paikka on ihanteellinen päiväreissukohde. Kaverillani on iiiihana avo-Mini-Cooper, ja mutkaisia vuoristoteitä oli mahtava kruisata  - pienenä miinuksena matkapahoinvointi ja auringon porottaminen iltapäivästä jo niin paljon, etta kaikilla meillä taisi joku kohta kärähtää, aurinkosuojasta huolimatta.

Ylläolevassa kuvassa General Sherman on keskimmäinen kolmesta puusta. On vaikea saada kameralle taltioitua puiden kokoa, mutta verratkaa vaikkapa puun juurella näkyviin ihmisiin. 

Puistossa voisi trekkailla ja vaeltaa loputtomiin, mutta me kävimme tsekkaamassa punapuita ja kiipesimme Moro Rockille, josta avautuivat ihanat näkymat yli Central Valleyn. Harmi vaan, että saasteet ovat niin mahdottomia täällä laaksossa, ettei näkymat yletä enää niin pitkälle kuin esimerkiksi 80-luvulla.

Cherry Auction Swap Meet

Tama postaus on ollut luonnoksissa ainakin kolme kuukautta, mutta jostain syysta en vaan oo saanut sita julkaistua... Nyt tulee! Palataan ajankohtaisempiin juttuihin sitten ensi viikolla.

Jenkeissä (tai ainakin Kaliforniassa ja Teksasissa.. ehh mikä yleistys?) on tosi yleistä järjestää ulkona olevia myyjäisiä. Kyse ei ole niinkään käytetyn tavaran myymisestä (vaikka sitäkin yleensä löytyy), vaan paikalla on kymmeniä eri kojuja ruokaa, vihanneksia ja hedelmiä, vaatteita, koruja ja mitä ikinä. Erona kait swap meeteillä ja fleamarketeilla on juurikin tuo, että swap meeteissä myydään pääosin uutta tavaraa, kun taas fleamarkets on enemmänkin käytettyä kirpparimeininkiä. Rakastan käydä näissä, (meksikolainen) musiikki soi ja kauppiaat huutelevat päivän tarjouksiaan kilpaa. Myytävät kasvikset ovat tuoreita ja paikalta voi bongata halvalla mattoja, polkupyöriä, kenkiä tai vaikka t-paitoja. Tässä lähistöllä näitä järjestetään monena päivänä viikossa, mutta isoin löytyy Fresnon ulkopuolelta joka tiistai ja lauantai - ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jo pelkän tuoreista hedelmistä valmistettavan raspan takia.

Aurinkoista viikonloppua!

Fresno Chaffee Zoo

Kävimme muutama viikko sitten Fresnon eläintarhassa, kun satuimme saamaan ilmaisliput ystäviltä. Olen aina eniten innoissani menossa eläintarhoihin, mutta sitten paikan päällä iskee sääli ja masennus, eläinraukat. Andean kondori, jonka siipien väli on 10 jalkaa, ei mahtunut edes kunnolla lentämään häkissään :( Eksoottisempia eläimiä on silti mielenkiintoista käydä tsekkaamassa, sillä itsehän olen lähinnä Ähtärin eläinpuiston nähneenä aikalailla Animal Planetin ja Avaran Luonnon armoilla mitä tulee eläintietämykseeni.

Photobomb

Ennen kuin pääsen taas nykyhetkeen kiinni on pakko palata vielä Las Vegasiin pikaisesti... Tykkäämme silloin tällöin katsoa telkkarista Pawn Stars -ohjelmaa, ja kun he sattuivat tykkäämään kuvastani instagramissa keksimme käydä paikan päällä kotimatkalle lähtiessämme. Heidän panttilainaamosta on tullut nyt aikamoinen turistikohde, ja ihmisiä parveili jonoksi asti. Paras oli kuitenkin tämä mamma joka photobombas meikän kuvan ihan täysin, käveli aivan huoletta samaan kuvaan ja poseerasi siinä hyvän aikaa :D Hellyyttävintä oli kun hänen naisystävänsä ei osannut käyttää kännykän kameraa ja kaivoi lopulta turhautuneena kertakäyttökameran esille.

Vasemmassa alakulmassa näkyy vielä kantapää...

Hän on oli niin tyynen tyytyväisenä etten edes kehdannut sanoa mitään, nauratti vaan. Tämän kyllä ehkä huomaa keskimmäisestä kuvasta...

Hyvää viikonalkua sinne, meikä keskittyy nyt Oscar-gaalaan! Tukikohdan elokuvissa pyörisi myös Silver Linings Playbook, jonka olisin halunnut nähdä... Voi valinnan vaikeutta näin sunnuntai-iltapäivänä! Toivottavasti ensi viikko on Suomessa edes vähän aurinkoinen, vaikka juuri kuulinkin Suomen pimeimmästä talvesta vuosikymmeniin... Ehkä ensi viikko on talven taitekohta ja kevät tekis jo tuloaan sielläkin? Sormet ristiin!

Sin City

Saimme viime viikolla älyttömän päähänpiston ajaa Vegasiin muutamaksi päiväksi. Molemmilla oli vapaata joten mikä ettei! Ajomatka kulki vuoriston läpi ja sivusi Mojaven aavikkoa, joten matka taittui oikein leppoisasti. Paluumatka ei niinkään, kuuden tunnin istuminen kiukkuisen miehen vieressä alkoi jo vähän raivostuttamaan. :D

New York New York -hotelli, kuten ehkä päätellä voi... Kasinon alakerrasta sai todella hyvää NYC-tyylistä pizzaa!

Anywho, kaupunki oli juuri niin värikäs kuin kuvittelinkin, mainostaulut välkkyivät ja kasinot kilisi. En ole ikinä nähnyt yhtä paljon merkkilaukkuja yhdessä paikassa, ja muutenkin raha oli aika keskeisessä osassa - kaupunki on aivan tajuttoman kallis! Shoppailumahdollisuudet ovat kaupungissa aivan överit, näin ainakin kuusi eri Louis Vuittonin liikettä. Fashion Show -ostarilta löytyy myös maailman suurin H&M, sekä Topshop ja Zara - harvinaista herkkua meikälle!

Varasimme hotellin todella yllättäen (vähän kuin koko reissun), emmekä siinä tohinassa tajunneet tsekata bedbugregistry.comia, eli listausta siitä, kuinka paljon bedbugeja hotellissa on tavattu. Tämän tehtyämme vaihdoimme hyvin pian hotellia Bally'siin, mikä oli ihan asiansa ajava paikka. Vegasissa tulee yleensä maksaa resort fee, mikä vaihtelee hieman hotelleittain, yleensä n. $20-25/yö. Tämä ei kuulu varaushintaan, vaan esimerkiksi nettitilauksissa tätä ei veloiteta ollenkaan ja maksu tulee vastaan check innissä. Olkaapa tarkkana jos varausta mietitte! Täältä löytyy muun muassa listaus siitä, mitä resort feellä saa. Bally'sissä ei maksua ollut, mutta sen seurauksena netti olisi maksanut erikseen. Tämä ei meitä juuri liikuttanut sillä molemmilla on kuitenkin puhelimessa netti, ja siksi oli oikeastaan hyvä, ettemme joutuneet maksamaan ekstraa kuntosaleista tai muista palveluista mitä viikonlopun aikana emme olisi ehtineet käyttää kuitenkaan. Suosittelisin muuten hotellia pääkadun eli the Stripin (Las Vegas Blvd) keskivaiheilta, sillä käveltyä tulee kaupungissa niin paljon, että keskeinen sijainti auttaa. Mulla oli ainakin jalat ihan poikki neljän päivän kävelyn jälkeen.

Yleensähän Jenkeissä ei saa juoda julkisesti, mutta Vegasissa ei tähän puututa. Kadut muistuttavat pahinta Suomen vappua, ja kasinoilla näkee monenmoista tallaajaa ympäri vuorokauden, sillä lain mukaan kaikkien paikkojen, jossa on pelikone (Vegasissa mm. Walgreens, Wal-Mart, lentokenttä...), täytyy olla auki 24/7. Tämä kaupunki ei todella nuku!

Bellagio, joka on kuuluisa suihkulähteistään.

Mitä tulee hintatasoon, on esimerkiksi naisille juomat yleensä ilmaisia klubeilla, mutta muuten drinkit saattavat helposti olla yli $20 kappale. Jopa Starbucksilla on omat Vegas-hinnat! Vinkkinä muuten, jos naisena lähdet klubeilemaan: kannattaa hankkia kaduilla pyöriviltä promoottereilta vapaa vip-sisäänpääsy ja saat samalla open bar -rannekkeen. Alkoholi on myös ilmaista kaikille jotka pelaavat kasinoilla, eli siksi suosittelisinkin senttikoneita. Dollarilla saa sata peliä, ja varsinkin jos hieman viivyttelee pelaamisensa kanssa, ehtii tarjoilija kiertää ohitsesi monen monta kertaa. Jos tippaat hyvin, tulee hän takaisin nopeammin. Jos taas tarjoilijaa ei näy, kannattaa vaihtaa paikkaa ja kokeilla muualla - kasinoita ja pelikoneita kyllä riittää.

Tämä taisi olla Caesar's Palacen vastaanottoaula.

Parasta viihdettä Las Vegasissa on kaikki ne näytökset ja showt, joita suosittelen kokeileen! Löytyy varmasti kaikille jotakin, kaupunkihan on mm. koti Cirque du Soleilille ja Celine Dionille (lol). Kävimme katsomassa yhden dinner show'n, johon onneksi saimme ilmaisliput, sillä se oli niin kamala että kävelimme kesken pois. Esityksiä on tosiaan laidasta laitaan... Onneksi Cirque du Soleilin O pelasti viikonlopun! Aivan huikeaa, joskin esitykset ovat hinnoissaan ja halvimmillaan lippu irtoaa 120 dollarilla - onneksi näistä ja lähes kaikesta muusta saa military discountin. CdS:n esitykset ovat kyllä joka pennin arvoisia, ehdoton elämys.

...ja tämä oli hotellin sisällä olevasta ostoskeskuksesta. Toi katto oli ihan sikamakee!

En ole mikään uhkapelaamisen ystävä, ja siksi kaupunki oli välillä hieman puuduttava. Pääasiassa kyse on kuitenkin juuri siitä. Kaupunki on turistipaikka, eikä paikallista kulttuuria siellä pääse näkemään - Las Vegas on enemmänkin pelkkä aikuisten iso huvipuisto, sama kuin ruotsinlaiva suomalaisille tai mitä muita näitä nyt on missä järki jättää ja kohtuus on kateissa.

Mikään klubeilla ketkuilu ei tullut nyt kyseeseen, mutta voisin hyvin kuvitella palaavani kaupunkiin tyttökavereiden kanssa, hillumaan altaalle, shoppaamaan ja tanssimaan. Hirveä kiire mulla ei kuitenkaan takaisin ole, mutta onpahan nyt nähtynä tämäkin. Mies tykkää paikasta huomattavasti enemmän, ja hänen veljensä taas on lomaillut siellä 17 kertaa... Eli joillekkin kaupunki taitaa iskeä huomattavasti kovemmin kuin meikälle :)

Viva Las Vegas

Ette ikinä arvaa missä ollaan? Lähdimme ex tempore -reissulle Nevadaan, hih. Lisää pian, nyt on liian paljon nähtävää!

SF part 2.

Sunnuntaina kiertelimme Lombard Streetille, Pier 39:lle (merileijonia wuu) ja vaeltelimme muutenkin aina sinne, missä näytti olevan jotain kiinnostavaa. Arkkitehtuuri on kaupungissa niin kaunista, että voisin kuljeskella katuja ihailemassa erkkeritaloja tuntitolkulla. Alla näkyvä valkoinen torni on Coit Tower, näköalatasanne yhdellä kaupungin korkeimmista kohdista. Sinne kipuaminen oli oikeasti aikamoinen homma, mutta näkymät olivat mahtavat!

Niin, tässä niitä näkymiä haha. Emme jaksaneet jonottaa huipulle asti, kun maastakin näki kauas. Kameralle ne eivät vain tallentuneet yhtä nätisti. Mental pictureseja nappailtiin senkin edestä!

Lombard St. Tämä on vain todella mutkikas katu, mutta turisteja oli jonoksi asti. Hieman hämmentävää kun sitä oikein miettii, mutta siellä mekin seisoa nökötimme kamerat kädessä.

 Treffasimme vielä kotimatkalla ystävääni, ketä en ole nähnyt hänen muutettua takaisin Jenkkeihin vuosia sitten. Aika ihana päätös viikonlopulle.

SF

Reissusta selvittiin hengissä mutta nyt flunssan saattelemana korisen täällä sohvannurkassa, hörpin glögiä (kyllä vaan, IKEA ei pettänyt!), ja yritän naputtaa viimeisiä rivejä graduun. San  Francisco oli aivan huikea kaupunki, olin koko viikonlopun aivan tohkeissani. Rakastan suuria kaupunkeja, ja ikävöin vilkasta kaupunkielämää enemmän kuin ajattelinkaan - täällä sisämaassa kun ei ihmismäärillä juuri juhlita. Tästä tulee nyt kunnon kuvatykitys, toivottavasti teidän selaimet jaksaa ladata :) Jätin osan seuraavaan kertaan, eli lisää on tulossa!

Golden Gatella oli todella kylmä, kuten koko kaupungissa. Merituuli puhalsi ja olin jatkuvasti kylmissäni. Onneksi oli Uggsit, vaikka en Suomesta lähtiessäni uskonutkaan niille tulevan täällä käyttöä.

 Näkymä Golden Gatelta kaupunkiin päin.

 Kiersimme kaupunkia pääosin jalan, ja sen kyllä huomasi - mäkiä ylös ja alas kipuaminen tuntuu jaloissa edelleen. Kaupungissa ajaessamme tuntui hirvittävältä tulla korkeita mäkiä alas, enkä tiedä miten kukaan selviää siellä manuaalivaihteilla... Mäkilähdöt ovat vähän eri luokkaa. En muutenkaan ole tottunut ruuhkassa istumiseen joten kävely ja julkinen liikenne olivat ehdottomasti kätevämpiä.

Miten ihmiset parkkeeraavat näillä käduilla, en käsitä.

Pointtina tässä kuvassa oli esitellä älytöntä alamäkeä ja vastapuolella olevaa ylämäkeä... Ignooratkaa mut, näin juuri kuvanottohetkellä zeppeliinin ja se meni sitten siinä.

Bay Bridge

Ensimmäisenä päivänä kävimme Golden Gatella ja katsomassa Painted Ladiesit, söimme ihania ruokia niin paljon kuin ehdimme (mm. kylmäsavulohibageleita woop! Kalapuikkoja lukuunottamatta meillä päin saa kalaa vain kerran kuussa - no joke), ja kiersimme muutamat kaupat. Eniten riemuissani olin Zarasta ja Hennesistä, hah.

Painted ladies, kuuluisat seitsemän viktoriaanista taloa, jotka esiintyvät usein tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Kaupungissa oli todella paljon turisteja, ja pitkästä aikaa kuulin myös suomea, jos ei skype-puheluita lasketa. Downtownissa on useampi alue joille ei kannata mennä, ja muutenkin kodittomien määrä tuli hieman yllätyksenä. En uskaltaisi liikkua kaupungissa pimeän tullen yksin, nytkin juna-asemalle mennessämme tuntui turvattomalta kävellä laitapuolen kulkijoiden keskellä. Askel tihentyi todella nopeasti kun tajusimme kaiken muun liikenteen kaikonneen ympäriltämme. Ja tämä oli vain muutama kortteli pääkadusta sivussa! Frisco on tunnettu tästä ongelmasta maanlaajuisesti, ja jopa Lonely Planetimme osasi tästä varoittaa... Päivisin kuitenkin oli oikein rentoa kuljeskella katuja ja ihmetellä huikean kauniita taloja, eikä rikkaammilla alueilla ongelmia näkynyt samoin kuin iltaisin keskustassa.

Rättiväsyneenä hotellilla selvitin vielä seuraavan päivän ohjelmaa ja reittejä.