Nap time

Leppoisaa sunnuntaita, kaunokaiset.

Maaliskuun eka

Heip!

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Täällä hoivataan edelleen sairasta koiraa, antibiootit eivät ole poistaneet yskää vielä ja meikältä loppuu hermot ja eläinlääkäriltä keinot ihan justiinsa. Ärsyttävä yskä, ja ärsyttää että just meille piti tämä sattua, ekan koiran kanssa ja muutenkin kun olisi muutakin murehdittavaa. Yskän takia on lykkäntyneet myös koiran rokotukset ja leikkaus, eli Suomeen ei ole Fridalla mitään asiaa ilman rabiesiä, vaikka Suomen viranomaiset ovat tehneet tämän muutenkin lähes mahdottomaksi. Nyt on siis etsittävä koiravahti siksi aikaa kun meinasin olla Suomessa, eikä suunnittelemani pidempi Suomen reissu tule siis kyseeseen - en usko että haluan koiraa jättää toisen hoiviin paljon kuukautta pidempään, mutta katsotaan nyt. Muutamat ystävistämme ovat jo lupautuneet hommaan, mutta ikävä kyllä osa heistä on komennusuhan alla myös, enkä tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä, että joudun etsimään koiralle toisen hoitopaikan Suomesta käsin tai sitten palaamaan kotiin aiemmin kun mies seilaa maailman merillä. En epäile, etteikö asia järjesty, mutta olisihan se ollut kiva, että joku joskus olisi mennyt suunnitelmien mukaan eikä aina hirveän sähläyksen kautta.

Näitä ulkomaankomennuksiahan saattaa sotilaille tulla milloin vain, riippuen alkuperäisestä sopimuksesta. Pääasiassa laivaston sopimukset jakautuvat kahteen: sea duty ja shore duty. Jälkimmäiset ovat onnekkaita, sillä heitä ei voida laittaa laivalle, elleivät niin itse toivo, mutta sea duty -sotilaat menevät aina kun käsky käy. Jos sotilas on ship's company, lähtee hän aina kun laiva lähtee, oli kyse sitten päivästä, viikosta tai 8 kuukaudesta, mutta mies on onneksi kiinnitetty CAGiin eli carrier air groupiin (pienempi tiimi, en tiedä yhtään mitä tämäKÄÄN olisi suomeks... apuja?) ja lähtee aina kun tämä CAG lähetetään. Näin sisämaassa asuvat lähtevät yleensä vain pidemmille reissuille, eikä heitä lennätetä muutaman päivän takia laivoille. Laivastossa nämä sopimukset kiertävät, eli esimerkiksi mieheni aloitti sea dutynä, jolloin sitä voi yhtäjaksoisesti olla neljä vuotta, jonka jälkeen seuraa kolme vuotta shore dutyä, ja taas vuorot vaihtuvat. Mitä pidempään palvelee, sitä tasaisemmaksi vaihtelu käy (muistaakseni kolme ja kolme eikä niin että sea dutyä on enemmän). 

Alunperin on sotilaille luvattu, että he saavat olla maissa saman ajan kuin ovat merillä, eli kolmen kk:n komennuksen jälkeen saisivat olla kolme kk maissa, ennen seuraavaa reissua, mutta käytännössä tämä ei aina toteudu. Mies on ollut onnekas kun on saanut olla kotona näinkin pitkään. Just kylläkin luin hallituksen säästösuunnitelmista ja komennusten määrä on ensimmäinen mitä leikataan jos budjettisopuun ei päästä. Nyt vähän ehkä toivon että näin käy, varsinkin kun kirottu Pohjois-Korea jatkaa uhitteluaan enkä todella haluais miehen joutuvan alueelle.

Tulevan komennuksen päivistä, kohteista tai edes kuukausista en voi valitettavasti OPSECin, eli operations securityn takia puhua, mutta mies lähtee nyt keväällä ja palaa vasta loppuvuodesta, tai ainakin tällä tietoa. Muutoksia tulee jatkuvasti, mutta tähän nyt on ohjeistettu varautumaan, ja plussaahan se olisi jos lähtö lykkääntyisi... Paitsi jos pidentävät komennusta sitten toisesta päästä. Joka tapauksessa, nyt on keksittävä kiireellä jotakin kesäksi ja syksyksi, etten ihan sekoa tekemättömyyteeni. Nyt keväälle oonkin jo jotain puuhaa saanut, mutta siitä lisää toiste. Onneksi veljeni perhe on tulossa kylään elokuussa, ja yritän kaikkeni houkutella muitakin kylään!

Enkä apua voi uskoa että on jo maaliskuu! Uskomatonta miten nopeasti helmikuu menee, vaikka eihän se ole kuin pari hassua päivää lyhyempi. Joko voi aloittaa lähtölaskennan Suomeen? Miehen aamukampaa ei ole yhtään niin kiva miettiä. 

Edit: Luin just uudestaan mitä kirjotin tosta sopimussysteemistä enkä tiedä tekeekö se mitään järkeä :D Kysykää jos jäi joku mietityttään. Ja ehdottomasti kommentoikaa jos ootte laivastosanaston eksperttejä tai teillä on pääsy NetMotiin! Kirottu valmistuminen eväs multa tän yliopiston sanakirjan käytön. Little did I know että sellaset sanat kuin orders, deployment, carrier air group, squadron ja muut olis pitäny tsekata ennen valmistumista, hah.

She's home!

Heeeei ja hyvää viikonalkua!

Täällä on eletty viikonloppu aikamoisessa pyörityksessä, sillä pentu tuli vihdoin kotiin. Tarkoitushan oli saada Frida jo viikko sitten, mutta raukka sairastui kennelyskään ja poti sitä eläinlääkärin valvonnassa. Nyt pentu voi jo kuitenkin paremmin, yskii vielä ajoittain, mutta toivottavasti eläinsuojasta poispääsy ja stressin väheneminen edesauttaa toipumista.

Raukka on kuitenkin karanteenissa vielä kolmisen viikkoa, eli ulospääsyä ei siihen asti ole, poislukien eläinlääkärin visiitit. Kennelyskän sairastaneet koirat kantavat myös virusta/bakteeria todella pitkään, eli naapureille ei ole asiaa.

Muuten yhteinen taival alkoi oikein mallikkaasti, pentu on jo oppinut käyttämään sanomalehteä ja leikkii tosi nätisti. Frida on myös shelter-aikansa viettänyt kennelissä (vai mikä on crate suomeks?), eli siihenkään tarvitse erikseen opettaa - hän menee mielellään sinne torkkumaan.

Onhan tässä kieltämättä hommaa, vaikka helpommalla pääsemmekin nyt kun ei toista voi viedä ulos. Emme ole mm. vielä rohkaistuneet leikkaamaan raukan kynsiä, mutta onneksi loppuviikon lääkärireissu korjannee tämän. Paljon on molemmilla osapuolilla opittavaa, mutta eiköhän se tästä lähde :)  Onko muuten mitään söpömpää kuin nukkuva pentu sylissä? Väittäisin näin kahden päivän kokemuksella että ei.

Introducing Frida

Niinkuin jo mainitsin, löysimme viereisen piirikunnan eläinsuojasta meille sopivan ilmeisesti mäyräkoiran ja jack russelin sekoituksen, Fridan :) Koko pentue oli pelastettu tien varresta, ja hän oli kaikista pienin, eli "runt". Iäksi arvioitiin n. kuukausi sitten 13 vkoa, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa, sillä koirien ikä arvioidaan hampaiden perusteella. Koosta ei oikein löytökoirien kanssa ikinä voi tietää, mutta sormet meillä on ristissä ettei siitä tule liian isoa käsimatkatavarana mentäväksi. Käytin jo yhden illan maahantuontiin ja eläimen kanssa lentämiseen tutustuen ja siitä vasta hauskaa tuleekin... Mutta ei murehdita sitä vielä, vaan keskitytään laskemaan päiviä helmikuun toiseen (4!) :)

Olemme käyneet joka viikko Fridaa moikkaamassa, että hän tutustuisi meihin eikä olisi aivan paniikissa kotimatkalla. Yhdellä näistä kerroista juttelin erään työntekijän kanssa pitkään ja hän sanoi, että joka viikko shelteriin tuodaan kymmeniä koiria, joista vain muutama adotoidaan. Todella surullista. Vapaaehtoistyöntekijöitäkään ei ole tarpeeksi, jotta eläimet pääsisivät ulos edes silloin tällöin - Fridakaan ei esimerkiksi tartuntariskin takia voi kävellä lattialla, vaan on pääosin häkissä päivät toisen koirakaverin kanssa. Kunpa suoja ei olisi niin kaukana, mielelläni tekisin vaapaehtoistöitä siellä.

Nyt joudumme odottamaan toista rokotuskierrosta, jonka jälkeen koira on 7 päivää tarkkailussa ja saa vasta sitten luvan poistua suojasta. Tämän jälkeenkään emme saa viedä pentua lenkeille ennen kuin hän on saanut kaksi parvorokotetta lisää, sillä täällä päin tautia on liikkeellä ikävän paljon. Onneksi meillä on aidattu takapiha!

Kaikenlaista tässä on vielä edessä, mutta nyt ainakin valinta tuntuu oikealta ja koira ihanalta. <3

Guess what!

Selvisimme ehjin nahoin kotiin Vegasista, ja kirjoittelen aiheesta lisää heti kun toivun kuuden tunnin ajomatkasta ja järkytyksestä nähtyäni tilin saldon :D In the meantime...

Say hello to Frida! Instagramia tsekanneet tietävätkin jo missä mennään, mutta tämä tyttö muuttaa meille ensi kuussa. Jee! 

Water, water everywhere, and not a drop to drink

Mihin tää viikonloppu taas oikein meni? Saadaan yleensä miehen kanssa pakattua viikonloput niin täyteen ohjelmaa, etten ehdi bloggamaan lainkaan. Tekee hyvää olla ilman tietokonetta, arkipäivinä roikun skypessä  ja koneella muutenkin senkin edestä. 

Viikonloppuun kuului mm. useammassa shelterissä käyminen, ja kodittomien eläinten perään surkuttelu. Olen todella tyytyväinen ratkaisuumme adoptoida koira, sillä jos voin edes yhdelle eläimelle tarjota kodin ja paljonpaljon rakkautta niiden häkkien, ruuhkan, metelin ja tunkkaisuuden sijaan, on se sen arvoista. En voi muuta kuin ihailla vapaaehtoisten panostusta eläimiin, jotta heillä olisi edes jonkinnäköinen elämisen arvoinen elämä. Kaikista surullisinta oli nähdä kaikki ne chihuahuat ja pitbullit... Niitä oli aivan tuhottomasti, ja varmasti pääosin johtuen omistajien osaamattomuudesta kouluttaa koiransa oikein.

Adoptoimisessa on myös muita hyviä puolia; koirat mikrosirutetaan, leikataan ja rokotetaan valmiiksi. Jos koira on liian nuori leikkaukseen, saa sen tuoda ilmaiseksi takaisin kun aika on sopiva. Kaikki tämä on myös pakollista jotta tukikohdassa saa pitää eläimiä, eli tosi hyvä juttu meille. Tukikohdassa on lista kielletyistä eläimistä, johon kuuluvat mm. juurikin pitbull, dobermanni ja rottweiler - tiedän erään joka joutui teettämään dna-testin koirallaan, jotta pystyi todistamaan ettei hänen pitin näköinen koiransa ole pitbull.

Tulen todennäköisesti palaamaan takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa jos miehen komennus toteutuu, eli pienen koiran kanssa lentäminen olisi sekä helpompaa että halvempaa ja siksi etsimmekin jotain pienempää. Löysimme ihanan minipinserin, joka olisi ollut vallan passeli meille, mutta papereita kysellessämme kävi ilmi, että hänet oli adotoitu vain tunteja aiemmin :( Toisessa kennelissä pentuja oli joka lähtöön, ja emme yksinkertaisesti osanneet päättää! Halusin ne kaikki! Palaamme siis paikalle toisen kerran, sillä haluan olla satavarma, että valitsemamme koira on juuri se oikea. Jännittää!

Kertokaapa muut koiraihmiset omia kokemuksianne koiran hommamisesta? Veikkaan, että itse ainakin tulen muistamaan ekan kotimatkan piiiitkään :)

Kuvat weheartit.comista 1, 2, 3, 4. Pahoittelen omien kuvien puutetta, mutta tuskinpa olistte halunneet nähdä kuvia häkkiriveistä ja niistä raukoista puppy eyeseistä jotka kaikki huusivat "pick me! pick me!" (tältä ne ainakin musta näytti).

Meet Mo

Täällä tukikohdassa on valitettavan paljon kulkukissoja, niitä sikiää mahdottomalla tahdilla eikä meidän cat depot ehdi nappaamaan kaikkia. Koiria näkee myös muutamia, mutta he eivät anna kiinni, vaan jolkottelevat ympäriinsä ja hakevat ruokansa kuka mistäkin. Heille on myös nimet annettu, ja kaikki tietävät kenestä puhutaan :) Muuten asukkaiden lemmikkieläimet täytyy rekisteröidä tukikohdan sisäiseen rekisteriin, ja eläinten pitää olla sirutettuja ja leikattuja, eli jos ne joskus karkaavat, oikea omistaja löydetään nopeasti eikä lisää kulkulaisia synny.

Naapureidemme pihalla on pitkään käynyt Mo'ksi nimetty musta kissa vierailemassa, ja lopulta naapurimme vei kissan lääkäriin ja päätti ottaa sen omalle kissalleen seuraksi, mutta Mo ei ikinä sopeutunut sisätiloihin. Viime aikoina hän on viihtynyt myös meidän takapihalla, ja meikä on ikionnellinen seurasta <3 Joskin antamani herkkunappulat on kuin crackia kaverille eikä sitä maukumista kestä kukaan. Pakko hakea jotain halpisruokaa seuraavaks, hah.

Miehen mielestä tämä on myös noin sata kertaa parempi järjestely kuin oman lemmikin hankkiminen :D Omaa odotellessa Mo on aika ihana korvike.