Joulukuu!

Jes, meikän lempikuukausi, ainakin tänä vuonna. Mies tulee kotiin ihan näillä näppäimillä, apua! Vietin koko kiitospäiväviikonlopun puunaten kotia ja valmistellen homecomingia naurettava virne naamalla. Uskomatonta, että yli 8 kuukautta kestänyt deployment loppuu - välillä en ollut ihan varma näkyykö tunnelin päässä edes valoa... En suosittele kokeilemaan, voin kertoa, että nämä olivat harvinaisen kamalat 8 kuukautta. Tosin, hopeareunus tässäkin, sillä kaiken itse hoitaminen täällä, missä monet asiat toimivat eri tavalla tai ovat muuten uusia, opetti paljon. Eipä mene sormi suuhun samalla tapaa kuin ennen - nykyäänhän olen siis äärimmäisen hyvä kysymään tutuilta ja tuntemattomilta apua minkä tahansa suhteen. Jenkeissä on myös helplinet kaikkeen, eli kun pääsin yli puhelinpelostani ei mua pysäyttänyt enää mikään.

Tässä kuussa pääsen viettämään myös omia ja miehen synttäreitä, sekä tietty joulua. Vietämme sitä ensimmäistä kertaa Kaliforniassa, ja haluaisin joulusta niin suomalaisen kuin mahdollista - eli laatikkoreseptejä kehiin! Ruisjauhoja aion etsiä jostain seuraavaksi, jotta voisin väsätä karjalanpiirakoita. Jos siellä on joku ulkosuomalainen ruudun takana, vinkit jakoon puuttuvien ainesosien tai muiden kommervinkkien suhteen!

Olen ollut säälittävä valokuvaaja viime aikoina, ja pahoittelen surkeiden kännykkäkuvien puuttumista (tuskin ketään haittaa haha). Viimeaikainen helmi löytyi kuitenkin: Fridalle ostamani tonttulakki. Koira ei ollut järin imponoitu tästä. Mun mielestä hauskinta hetkeen.

Don't mess with Texas

Viikon aikana ehdimme paljon muutakin kuin juhlia joulua, mm.:

- juhlia sukulaispojan 5-vee synttäreitä 50 hengen voimin (en tiedä muista, mutta tässä suvussa lastenjuhlat on tosi iso juttu ja paikalla on aina pomppulinnaa tai muita pelejä ja leikkejä usein vuokratussa leikkipaikassa... Kun kerron omista juhlistani (tai mitä tiedän muiden suomalaisten lasten kemuista joihin kutsutaan lähisuku ja sitten ehkä on kaverisynttärit erikseen), saa meistä varmaan todella köyhän ja reppanan kuvan. :D Kivaa siellä oli kyllä myös meillä aikuisilla - lapsista puhumattakaan. Itse hengasin aika tiiviisti suklaasuihkulähteen (?) luona, ja missasin pomppulinnan aivan täysin päiväunien aikana. Vieläkin harmittaa.

- hemmotella itseäni oikein urakalla. Kävin anoppini kanssa mani-pedissä pikästä aikaa, ja rakastin joka sekuntia. Täällä on tosi yleistä hoitaa kynsiä, eikä hoidot ole hinnalla pilattu: oma kahden tunnin sessio maksoi 35 dollaria plus tipit. Anopillani on myös kaikenlaisia hieromalaitteita  kotona (ehh...lol), ja aina kun kävimme hänen luonaan käytin puolet ajasta jalkahierontalaitteessa. Huikeeta hommaa. 

- syödä (meksikolaista) ruokaa. Laredo on rajakaupunki, jonka asukkaista n. 95 prosenttia on hispanic, eli lähemmäs Meksikoa ei pääse tällä puolen rajaa. Ruoka on autenttista meksikoa, eikä mitä tahansa tex mexiä. Jostain älyttömästä syystä lempiruokaani  frozen yogurtia (on se ruoka) ei saa tunnin matkan säteeltä Kaliforniassa, ja siksi vedinkin sitä urakalla Teksasissa. Hyvänä kakkosena tulee kanelisokeripaahdetut pekaanipähkinät, joita roudasin kotiin pussikaupalla - pesevät täkäläiset karkit mennen tullen.

- ottaa potrettikuvia. Täälläpäin on tavallista kuvauttaa perhettä huomattavasti useammin kuin Suomessa, ja nyt ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen oli koko perhe kasassa ja vietimmekin viime lauantain kameran edessä.

- istua lentokentillä enemmän kuin olisin ikinä halunnut... Lentomme oli paluumatkalla myöhässä myrskyn takia ja hengasimme ylimääräistä molemmilla kentillä, sekä Laredossa että Dallasissa. Onneksi isommilla kentillä Jenkeissä on vähintään yksi USO - United Service Organization, sotilaille ja heidän perheilleen tarkoitettu lounge, josta saa ilmaista ruokaa, juomaa jne. Yleensä sieltä löytyy myös pieni elokuvateatteri, nukkumapaikkoja, tietokoneita ja kirjasto tai muu hengailutila. Sisään pääsee military id:llä. Paikka on korvaamaton pitkien vaihtojen kanssa, ja nyt lentäessämme tarjottiin siellä barbecueta paikallisen ravintolan sponssaamana. Viimeksi kun mies lensi Suomeen Los Angelesista, ajoi hän päikalle jo edellisenä iltana ja nukkui USO:ssa, kävi suihkussa, sai aamupalan ja lähti sitten omalle portilleen. Kätevää varsinkin aikaisten aamulentojen kanssa!

Maisemat oli paluulennolla huikeat, lensimme osittain Rockiesien ja Grand Canyonin yli.

Xmas in Texas

Huhhei, viimeinkin koneen ääressä! Olen lievästi addiktoitunut koneeseeni ja on ollut vallan erikoista olla ilman konetta viime päivät. Onneksi on älypuhelimet, ilman sellaista tuskin olisin selvinnyt :) 

Joulu sujui meillä aivan mainiosti, oli ihana olla takaisin Teksasissa muutaman vuoden tauon jälkeen, etenkin kun lämpötilat huitelivat yli +20 asteessa. Meinasin jäätyä jo Fresnon kentältä ulos astuessani, enkä vähiten avatessani kotioven - olimme ekohuumassamme jättäneet ilmastoinnin pois päältä ja talossa oli rapsakka +14 astetta. Säästimme varmasti tosi paljon sähköä kun lämmitin on nyt ollut päällä jo monta tuntia yrittäen lämmittää taloa normaaliin +21 asteeseen :D

Joulua vietetään täällä yleensä vasta 25. päivä, ja aatto on ihan normaali työpäivä monille, mutta meksikolaiseen tapaan me juhlimme 24. päivä. Lahjat jaoimme jo viikonloppuna, sillä silloin oli suurin osa perheestä paikalla.  Itse en odottanut mitään, mutta kääriytyipä sieltä paketeista muutamia juttuja mullekin. Naapurikin oli käynyt nappaamassa muutaman paketin kotiovelta turvaan (ne tosiaan jätetään ovelle jos kukaan ei avaa, onneksi meillä päin ei juuri ole varkaita!), ja ne odottivat kun pääsin kotiin.

Siinä muutama otos lahjasaldostani. Omaa lahjaa itselleni en ole vielä hankkinut (tottakai itseä pitää lahjoa!), ja ajattelinkin tästä suunnistaa alennusmyynneille.

Joko siellä on kinkut sulaneet ja alet ryysitty läpi?

Oh my golly have a jolly holly!

Tosiaan, me lähdemme joulunviettoon Teksasiin ja palaan linjoille vasta joulun jälkeen. Viettäkäähän lämmin ja ihana joulu! Toivottavasti pääsette kunnon joulupöytään ja viettämään aikaa läheisten kanssa! Itse aion ainakin tehdä molempia niin että vatsaan sattuu kaikki se ruoka ja sukulaisten huonoille vitseille nauraminen :)

Much love xxx.

The lights the lights that light the lights

Happiness Is... -blogin Anni kirjoitti hiljattain oman alueensa jouluvaloista ja reipastuin itsekin nappaamaan muutaman kuvan tukikohdan taloista iltakävelylläni. Kilpavarustelu aloitettiin naapurustossa heti Halloweenin jälkeen kun tähän sai virallisesti luvan, vaikka veikkaan ettei tukikohta ole järin mielissään lisääntyneestä sähkökulutuksesta alueella. Naapurissamme asuu eräs perhe, jonka äiti lisää joka päivä pihalleen jotain uutta valoa, puhallettavaa lumiukkoa tai muuta mautonta, ja sieltä löytyy kaikkea pororeestä valaistuun joulujunaan ja snow globeen... Kauniisti valaistuja taloja löytyy kuitenkin enemmän varsinkin kaupungista ja varakkailta alueilta, joskaan en ole ikinä käsittänyt vilkkuvien, värillisten valojen hienoutta.

Mistä taas tunnistaa että asuu jenkkiläisessä tukikohdassa? Täällä ei sytytetäkään mitään perinteisiä jouluvaloja isoon kuuseen niinkuin Tampereen Keskustorilla, vaan tietenkin käytöstä poistettu hävittäjä saa tämän kunnian. Tätä hetkeä on mainostettu jo pitkään kauppojen infotauluilla, rummutettu eri medioissa (joulupukki tulee paikalle! kuumaa kaakaota lapsille! valot syttyy klo 17!), mutta itse tapahtuman missasimme pikkujoulujen takia.

Kuvittelimme molemmat koko tilaisuuden olevan vähän isompikin juttu, sillä viime päivinä useampi sotilas on ahertanut koneen kimpussa. Olisi se pitänyt tietää, ettei laivasto ihan tehokkain toiminnassaan ole - heistä yhden koneen koristelemiseen käytetyt viiden sotilaan neljä työpäivää on ihan ok. Ja vaikka osaankin nykyään jo varautua laivaston älyttömyyksiin, en silti osannut odottaa tätä - tämä raukka jetti suuren ruohokentän keskellä:

Purskahdettiin molemmat niin kovaan nauruun että ihan hyvä ettei päästy paikalle perjantai-iltana. Kuvittele lähtölaskentaa valojen sytytykseen kun olet raahannu paikalle lapset ja odotat kylmässä jotain mahtavaa ja sit joku räppää valot päälle ja lopputulos on tämä :D. Money well spent, Navy, money well spent.