Mihin tää viikonloppu taas oikein meni? Saadaan yleensä miehen kanssa pakattua viikonloput niin täyteen ohjelmaa, etten ehdi bloggamaan lainkaan. Tekee hyvää olla ilman tietokonetta, arkipäivinä roikun skypessä ja koneella muutenkin senkin edestä.
Viikonloppuun kuului mm. useammassa shelterissä käyminen, ja kodittomien eläinten perään surkuttelu. Olen todella tyytyväinen ratkaisuumme adoptoida koira, sillä jos voin edes yhdelle eläimelle tarjota kodin ja paljonpaljon rakkautta niiden häkkien, ruuhkan, metelin ja tunkkaisuuden sijaan, on se sen arvoista. En voi muuta kuin ihailla vapaaehtoisten panostusta eläimiin, jotta heillä olisi edes jonkinnäköinen elämisen arvoinen elämä. Kaikista surullisinta oli nähdä kaikki ne chihuahuat ja pitbullit... Niitä oli aivan tuhottomasti, ja varmasti pääosin johtuen omistajien osaamattomuudesta kouluttaa koiransa oikein.
Adoptoimisessa on myös muita hyviä puolia; koirat mikrosirutetaan, leikataan ja rokotetaan valmiiksi. Jos koira on liian nuori leikkaukseen, saa sen tuoda ilmaiseksi takaisin kun aika on sopiva. Kaikki tämä on myös pakollista jotta tukikohdassa saa pitää eläimiä, eli tosi hyvä juttu meille. Tukikohdassa on lista kielletyistä eläimistä, johon kuuluvat mm.
juurikin pitbull, dobermanni ja rottweiler - tiedän erään joka joutui
teettämään dna-testin koirallaan, jotta pystyi todistamaan ettei hänen
pitin näköinen koiransa ole pitbull.
Tulen todennäköisesti palaamaan takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa jos miehen komennus toteutuu, eli pienen koiran kanssa lentäminen olisi sekä helpompaa että halvempaa ja siksi etsimmekin jotain pienempää. Löysimme ihanan minipinserin, joka olisi ollut vallan passeli meille, mutta papereita kysellessämme kävi ilmi, että hänet oli adotoitu vain tunteja aiemmin :( Toisessa kennelissä pentuja oli joka lähtöön, ja emme yksinkertaisesti osanneet päättää! Halusin ne kaikki! Palaamme siis paikalle toisen kerran, sillä haluan olla satavarma, että valitsemamme koira on juuri se oikea. Jännittää!
Kertokaapa muut koiraihmiset omia kokemuksianne koiran hommamisesta? Veikkaan, että itse ainakin tulen muistamaan ekan kotimatkan piiiitkään :)
Me otettiin meidän koira netti-ilmoituksen perusteella, Mukavanoloiselta Amish perheeltä haettiin ja myöhemmin kuultiin että kyseisen uskonnon edustajat usein harrastavat pentutehtailua :( Ja selvis että usein eläinlääkäritarkastukset on tekaistuja. No toista kertaa en siis sinne päin lähtisi koiranhakureissulle. Ja tosiaa kotimatka on vieläkin mielessä, miehen kanssa käytiin kahdestaan kun koira oli tytöille yllätys. Parin tunnin kotimatkalla pysähdyttiin monta kertaa, pentu istui mun sylissä ja ihmetteli missä ollaan :)
VastaaPoistaÄh, voi ei. Eipä noista aina voi tietää... Harmi, että tuollaiset pilaavat monen hyvän kasvattajan maineen ja saavat epäilemään vaikka mitä :( Mutta pääasia, että koira sai teiltä hyvän kodin. <3
PoistaMusta saa sitte tosi hyvän besserwisserin neuvoon koira-asioissa :D Välillä on raskasta, koira on kuin lapsi, ja esimerkiksi hoitopoaikkaa on vaikea löytää meijän rontille kun on iso rotu. Vaikka onkin kiltti) Harvoin sitä tarvitaankaan, mutta joskus on semmosta menoa, että koiraa ei voi ottaa saati jättää yksinkään. Varmasti ootte miettinyt totakin, mutta meille se on ollut ehkä se suurin hankaluus. Kompromisseillä selviää. Apua, voisin kirjottaa vaikka mitä! Ilman Suloa en osaisi kyllä enää elää <3 Odotan innolla ensimmäisiä pentukuvia ;)
VastaaPoistaHaha hyvä tietää! Voin sitten laittaa viestiä kun omat neuvot loppuu ;) Hoitopaikoista ollaan mekin vähän murehdittu, varsinkin kun on näitä reissuja tiedossa Suomeen.. Tukikohdassa on onneks paljon ihmisiä, jotka pientä korvausta vastaan toimivat dogsittereinä. lähes kaikilla kavereilla on myös eläimiä, eli toivon kovasti että vastavuoroisesti voimme vahtia sitten toisiemme eläimiä :) Pentukuvia mäkin haluan päästä räpsimään! Kärsivällisyys ei oo mun juttu hehe.
Poista