Introducing Frida

Niinkuin jo mainitsin, löysimme viereisen piirikunnan eläinsuojasta meille sopivan ilmeisesti mäyräkoiran ja jack russelin sekoituksen, Fridan :) Koko pentue oli pelastettu tien varresta, ja hän oli kaikista pienin, eli "runt". Iäksi arvioitiin n. kuukausi sitten 13 vkoa, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa, sillä koirien ikä arvioidaan hampaiden perusteella. Koosta ei oikein löytökoirien kanssa ikinä voi tietää, mutta sormet meillä on ristissä ettei siitä tule liian isoa käsimatkatavarana mentäväksi. Käytin jo yhden illan maahantuontiin ja eläimen kanssa lentämiseen tutustuen ja siitä vasta hauskaa tuleekin... Mutta ei murehdita sitä vielä, vaan keskitytään laskemaan päiviä helmikuun toiseen (4!) :)

Olemme käyneet joka viikko Fridaa moikkaamassa, että hän tutustuisi meihin eikä olisi aivan paniikissa kotimatkalla. Yhdellä näistä kerroista juttelin erään työntekijän kanssa pitkään ja hän sanoi, että joka viikko shelteriin tuodaan kymmeniä koiria, joista vain muutama adotoidaan. Todella surullista. Vapaaehtoistyöntekijöitäkään ei ole tarpeeksi, jotta eläimet pääsisivät ulos edes silloin tällöin - Fridakaan ei esimerkiksi tartuntariskin takia voi kävellä lattialla, vaan on pääosin häkissä päivät toisen koirakaverin kanssa. Kunpa suoja ei olisi niin kaukana, mielelläni tekisin vaapaehtoistöitä siellä.

Nyt joudumme odottamaan toista rokotuskierrosta, jonka jälkeen koira on 7 päivää tarkkailussa ja saa vasta sitten luvan poistua suojasta. Tämän jälkeenkään emme saa viedä pentua lenkeille ennen kuin hän on saanut kaksi parvorokotetta lisää, sillä täällä päin tautia on liikkeellä ikävän paljon. Onneksi meillä on aidattu takapiha!

Kaikenlaista tässä on vielä edessä, mutta nyt ainakin valinta tuntuu oikealta ja koira ihanalta. <3

Guess what!

Selvisimme ehjin nahoin kotiin Vegasista, ja kirjoittelen aiheesta lisää heti kun toivun kuuden tunnin ajomatkasta ja järkytyksestä nähtyäni tilin saldon :D In the meantime...

Say hello to Frida! Instagramia tsekanneet tietävätkin jo missä mennään, mutta tämä tyttö muuttaa meille ensi kuussa. Jee! 

Viva Las Vegas

Ette ikinä arvaa missä ollaan? Lähdimme ex tempore -reissulle Nevadaan, hih. Lisää pian, nyt on liian paljon nähtävää!

A flare for flare

Talvi (jos tätä siksi voi kutsua) alkaa vihdoin olla  taitettu. Sprinklerit on laitettu tukikohdassa päälle, uima-allasta siivottiin jo ja päivisin lämpötila nousee +18 asteen hujakoille - auringossa tulee jo kuuma. Yöt on vielä viileitä, mutta alkavat varmasti lämmetä nekin pian. Olenkin viime päivät tästä yhtäkkisestä muutoksesta ilahtuneena kekkuloinut pihalla aina kun ehdin, leikkinyt naapurin lasten kanssa puistossa ja makoillut takapihalla auringossa. Kelistä riemastuneena kaivoin myös viime kevään lempihippifarkkuni kaapista. Onko muista leveälahkeisten housujen ystäviä ruudun toisella puolella? Rakastan farkkujen tuomaa pitkien jalkojen efektiä.

Täällä muuten näkee paljon enemmän leveitä tai bootcut-lahkeita kuin Suomessa, kalifornialaisten tyyli on muutenkin rennompaa. Olen siis sulautunut lukiofarkuissani (joista mainitsin täällä) oikein hyvin joukkoon, ne kun vuoden 2002 muodin mukaan ovat hyvinkin leveälahkeiset heh. Vaikka pillifarkkuihmisiä olenkin, on leveät lahkeet välillä ihanan rennot. Täällä muuten valitettavan harvoin näkee ihmisiä, jotka selvästi ovat kiinnostuneet vaatetuksestaan, sillä useimmat pyörivät varvastossuissa, shortseissa ja huppareissa aina kun kelit sen sallii. Tämä kyllä varmasti johtuu osin myös paikkakunnasta.

Tässä vielä päivän palmut, en saa niistä millään tarpeekseni. Miten siellä on viikko sujunut?

Juuri nyt

Täällä vietetään Martin Luther Kingin päivää ja juhlitaan samalla Obaman virkaanastujaisia ja seurataan inaugural addressia. Kahvikuppi kädessä ja peiton alta, tietty.

Kivaa viikkoa, kaunokaiset!

"I think about getting healthy and fit, then I think about pizza. Pizza usually takes priority."

Kävimme Wendy'sillä nappaamassa lounasta ja pistin merkille muutamia juttuja mitkä eroavat Suomesta täkäläisessä pikaruokakulttuurissa. Täällä työntekijät ovat huomattavasti vanhempia kuin Suomessa, sillä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia työntekijöitä ei Mäkkäreissä Suomessa näy. Täällä se on kuitenkin ihan normaalia.

Juomat ovat aina free refill (kuten myös muissa ravintoloissa), eli limsaa saa vetää niin paljon kuin jaksaa. Mies ei millään meinannut Suomessa ymmärtää, että joka lasista maksetaan erikseen, samoin kuin kahvikupista kahvilassa... Limsan katteet ovat Suomessa ihan älyttömät.

Ilmaisena saa myös dippikastikkeet, mitkä Suomessa on aina maksullisia (paitsi nuggettien kanssa). Jotkut saattavat veloittaa ylimääräisistä, mutta esimerkiksi Wendy'sillä, Chick-fil-Assa ja Mäkkärissä (ja muissa peruspaikoissa) saa kaksi ilmaiseksi, enemmänkin jos työntekijää ei kiinnosta.

Täällä on myös käsite "dollar menu", eli dollarilla saa vaikka mitä, mikä normaalisti Suomessa maksaa useamman euron - vitosella saa koottua jo niin paljon ruokaa että varmasti paukkuu verisuonet.

Hamppareiden muokkaamiset on myös lähes poikkeuksetta ilmaisia, eikä ylimääräisestä juustosta, salaatista tai mistä tahansa muutoksista veloiteta ekstraa.

Tällainen löytyi Targetista... Mitä tapahtui lääkäripakeille, joissa oli stetoskooppi ja joku leikkiruisku?

Täällä on muuten tapana ilmoittaa kalorimäärät kaikkien ruokien perässä esim. ruokalistoissa, mikä on todella ahdistavaa, heh. En muista tehdäänkö Suomessa myös näin? Suomen mäkkäreissä ne taitavat olla ainakin tarjottimen alustan kääntöpuolella, mutta täällä ne on very much in your face.

Huh, tulipa nälkä tätä kirjoittaessa :D Kuvat on tosiaan pitkin viime syksyä ja talvea napattu, ei suinkaan mikään viime viikon ruokapäiväkirja.

Uuden vuoden tavoitteiden tavoittelua

Huomenta!! (Tai iltaa, jos luet tätä Suomessa)

Oon maailman huonoin nukkuja. Yksinkertaisesti en vaan saa mitään rytmiä aikaiseksi, meen myöhään nukkumaan ja herään aikaisin, saatan torkahtaa taas aamupäiväillä tai sitten en. Jos herään hetkeksikään esim. katsomaan kelloa yöllä, en saa nukuttua enää uudestaan, ja pyörin hereillä muutaman tunnin ennen kuin nukahdan taas. Är-syt-tä-vää. Olen kokeillut vaikka mitä, mutta olen aina ollut yökyöpeli, ja yleensä tehokkaimmillani iltaisin. Tämän takia en varmaan maltakaan rauhoittua, kun tiedän saavani paljon aikaiseksi yöllä - selittää myös miksi useimmat postauksistani ilmestyvät kahden aikaa yöllä :D

Anywho, yksi tavoitteistani tälle vuodelle oli parantaa unihygieniaani ja aloitin sitten uusista laadukkaista petivaatteista - onko mitään parempaa kuin mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin? Ostimme myös memory foam -tyynyt, ja tämä oli paras investointi pitkään aikaan, suosittelen kokeilemaan! Täällä ei myydä pussilakanoita samoin kuin Suomessa, vaan yleensä petivaatesettiin kuuluu peitto, tyynyliinat ja aluslakana, eli jos haluaa vaihtaa makuuhuoneen ilmettä, täytyy ostaa koko paketti. Kokonaisen peiton peseminen on vähän raskasta, mutta minkäs teet. Hyvä puoli tässä on se, ettei erillistä päiväpeittoa välttämättä tarvitse, sillä settejä on joka lähtöön ja vaihtoehdoista löytää varmasti omaan tyyliin sopivat - ainoa miinus on hinta, sillä näihin saa uppoamaan hyvän tukun rahaa, varsinkin jos haluaa vaihtelua usein. Tällä kertaa me päädyimme raidallisiin valkoisiin lakanoihin, joista olen tykännyt tuhottomasti. Valkoisessa on tietenkin vaaransa ja lakanoissa näkyy rypytkin paljon paremmin, mutta ehkäpä se on toissijaista.

Kukakohan tulisi ripustamaan verhot meijän makkariin? Jos huomaatte, ikkunan oikealla puolella on tilaa noin 20cm, eli hieman haastavaa saada verhotankoa ja verhoja laskeutumaan nätisti, siksi ne puuttuu edelleen... Ehkäpä tämä on siis seuraavana listalla makuuhuoneen makeoverissa?

Joko siellä on aloitettu uv-lupausten pitäminen?

P.S. Muista meikän tavoitteista ei sitten tarvi puhua, nimim. salillakäynnit nollassa.

The good thing about living in California

...on ympärivuotiset tuoreet hedelmät ja kasvikset. Satuin eilen Fresnossa kävelemään puutarhan läpi, josta sai napata puista haluamansa, tarjolla oli ainakin kiivejä, greippejä, sitruunoita, avokadoja ja appelsiinejä.

Apua kuinka kylmä aamulla oli... Onneksi oli tumput mukana! Jostain syystä paikallisilla on kovempi kylmänsietokyky, sillä monilla vastaantulijoilla oli pelkkä neule tai shortsit (!!) jalassa, vaikka lämpötila oli alle +10C. Näytin todella ylipukeutuneelta villakangastakissa ja uggseissani heh.

Water, water everywhere, and not a drop to drink

Mihin tää viikonloppu taas oikein meni? Saadaan yleensä miehen kanssa pakattua viikonloput niin täyteen ohjelmaa, etten ehdi bloggamaan lainkaan. Tekee hyvää olla ilman tietokonetta, arkipäivinä roikun skypessä  ja koneella muutenkin senkin edestä. 

Viikonloppuun kuului mm. useammassa shelterissä käyminen, ja kodittomien eläinten perään surkuttelu. Olen todella tyytyväinen ratkaisuumme adoptoida koira, sillä jos voin edes yhdelle eläimelle tarjota kodin ja paljonpaljon rakkautta niiden häkkien, ruuhkan, metelin ja tunkkaisuuden sijaan, on se sen arvoista. En voi muuta kuin ihailla vapaaehtoisten panostusta eläimiin, jotta heillä olisi edes jonkinnäköinen elämisen arvoinen elämä. Kaikista surullisinta oli nähdä kaikki ne chihuahuat ja pitbullit... Niitä oli aivan tuhottomasti, ja varmasti pääosin johtuen omistajien osaamattomuudesta kouluttaa koiransa oikein.

Adoptoimisessa on myös muita hyviä puolia; koirat mikrosirutetaan, leikataan ja rokotetaan valmiiksi. Jos koira on liian nuori leikkaukseen, saa sen tuoda ilmaiseksi takaisin kun aika on sopiva. Kaikki tämä on myös pakollista jotta tukikohdassa saa pitää eläimiä, eli tosi hyvä juttu meille. Tukikohdassa on lista kielletyistä eläimistä, johon kuuluvat mm. juurikin pitbull, dobermanni ja rottweiler - tiedän erään joka joutui teettämään dna-testin koirallaan, jotta pystyi todistamaan ettei hänen pitin näköinen koiransa ole pitbull.

Tulen todennäköisesti palaamaan takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa jos miehen komennus toteutuu, eli pienen koiran kanssa lentäminen olisi sekä helpompaa että halvempaa ja siksi etsimmekin jotain pienempää. Löysimme ihanan minipinserin, joka olisi ollut vallan passeli meille, mutta papereita kysellessämme kävi ilmi, että hänet oli adotoitu vain tunteja aiemmin :( Toisessa kennelissä pentuja oli joka lähtöön, ja emme yksinkertaisesti osanneet päättää! Halusin ne kaikki! Palaamme siis paikalle toisen kerran, sillä haluan olla satavarma, että valitsemamme koira on juuri se oikea. Jännittää!

Kertokaapa muut koiraihmiset omia kokemuksianne koiran hommamisesta? Veikkaan, että itse ainakin tulen muistamaan ekan kotimatkan piiiitkään :)

Kuvat weheartit.comista 1, 2, 3, 4. Pahoittelen omien kuvien puutetta, mutta tuskinpa olistte halunneet nähdä kuvia häkkiriveistä ja niistä raukoista puppy eyeseistä jotka kaikki huusivat "pick me! pick me!" (tältä ne ainakin musta näytti).

New Year's Resolutions

Vuosi 2012 oli kokonaisuudessaan aika vauhdikas ja tältä tulevalta vuodelta toivoisinkin vähän enemmän tasaisuutta ja rauhoittumista. Liikaa ei tätä ole kuitenkaan tiedossa, sillä mies joutuu todennäköisimmin uudelle komennukselle ennen kesää, joten muutoksia on edessä väkisinkin. Eipä käy elämä tylsäksi! Laivaston päätöksiin en valitettavasti voi vaikuttaa, mutta muutamia juttuja toivoisin ensi vuoden aikana tapahtuvan, missä ikinä sitä sitten vietänkään.

Mun ehdottomia tavoitteita ensi vuodelle on:

1. Hankkia töitä, jotka olisi edes jotenkin koulutukseni kanssa tekemisissä. Laivasto tarjoaa jonkin verran työllistymismahdollisuuksia ja kontakteja työnantajiin jotka ovat pro-military (eli suosivat laivastopuolisoita työnhaussa), mutta tällä alueella ei tästä ole juuri hyötyä. Tukikohdassa yksistään on niin paljon työnhakijoita alueen vapaisiin työpaikkoihin nähden, etten ole hirveän toiveikas. Lupaan kuitenkin yrittää saada jalkaani edes johonkin väliin, tai sitten tehdä vapaaehtoistöitä jotten vallan mökkihöperöidy.

2. Olen haaveillut koirasta niin kauan kuin muistan, ja viimein näyttäisi elämäntilanne siltä, että sellaisen hankkiminen olisi järkevää. Haluamme ehdottomasti adoptoida koiran, sillä emme halua tukea breedausta kun on jo niin paljon eläimiä vailla kotia. Ajattelimme ensi viikoloppuna suunnistaa paikallisiin kill sheltereihin, joista adoptoiminen olisi meille mieleisintä.

3. Terveellinen elämä. Tätähän en koskaan ennen ole luvannut ;) Olen sairastellut alkutalven lähes viikoittain, mutta josko sitä taas pääsisi salille käymään useammin, eikä vaan kerran tai kaksi kun nuha on helpottanut. Koiran kanssa tulisi väkisinkin ulkoiltua, ja saisinpa miehenkin joskus pois sohvalta... Win-win! Olen myös maailman huonoin nukkuja ja unirytmini on erittäin kyseenalainen, joten kunnolliseen unihygieniaan panostaminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Makuuhuoneen jokailtainen tuuletus siis tavaksi ja päikkärit pannaan!

4. Haluan aloittaa myös jonkin harrastuksen, mutta en vielä ole päättänyt mitä tehdä. Ehdotuksia? Liikunnan suhteen täällä päin vaihtoehtoina on karate ja kaikki pallolajit... Meikän silmä-käsi -koordinaatiolla jälkimmäinen on todella huvittavaa surullista vaarallista seurattavaa. Valokuvausta ja espanjaa olisi kiva opetella, mutta enpä tiedä onko tähän mahdollisuutta - pikainen googlettelu ei ainakaan vielä tuottanut tulosta. Jotain keksin kuitenkin, se on varma.

Jokohan riittäisi? Tässäkin voi olla jo liikaa, mutta ainakin ne on nyt kirjoitettuna ylös. Toivottavasti tämä tsemppaa myös tekemään töitä näiden tavoitteiden eteen!

Mitä te lupasitte? Alkoiko uusi vuosi ilman päänsärkyä?