- Oman kodin löytyminen ja meikän allekirjoitusta vailla oleva vuokrasopimus! Elokuun alusta mies pääsee jo laittamaan kotia kuntoon. Kyseessä siis paritalon puolikas, 2mh+oh+k+kh+wc+at. Kaksi kerrosta, woop!
- Sukulaislapset! Heidän hyvästeleminen tulee olemaan kylläkin varmasti kamalinta. Aikuiset ymmärtävät ja heidän kohdallaan osaan itsekin järkeillä, ettei harvempi näkeminen muuta mitään, mutta lasten kohdalla on riipaisevaa tajuta, että jää niin paljosta paitsi.
- Sukulaisten suunnitelmat tulla kylään <3
- Kesäjuhlat ja mansikkakakku
- Hepat!
- Viimeiset viisi työpäivää, joiden jälkeen urani asiakaspalvelijana on toivottavasti ainakin hetkellisesti ohi
- Riemu siitä, että mahduin lukion ekalla ostamiini farkkuihin
Vastavaavasti huonoja juttuja on olleet viimeiset viisi työpäivää, kesänuha, vesisade, kamerattomuus (lupaan lopettaa puhelinkuvien postaamisen heti kun saan käsiini kameran), gradu, loppumaton tavaran määrä kun sitä yrittää pakata (olisiko sillä, että olen säilönyt farkut lukion ekalta mitään tekemistä em. lauseen kanssa?)... jne. Enemmän niitä hyviä juttuja on silti; farkut pitävät meikän tyytyväisenä aika pitkään.
Suurta jakomielitautisuutta on aiheuttanut myös erinäisten listojen tekeminen ja countdownien laskeminen (5 työpäivää, 34h 15min! 12 päivää aikaa kirjoittaa gradua! 20 päivää miehen tuloon! 27 päivää muuttoon!). Jatkuva jonkin odotus on raskasta mutta neuroottinen mieleni lepää kun näkee konkreettiset numerot. Onpa kummallista tajuta ajan rajallisuus, pelätä hyvästien sanomista ja samalla odottaa jotain niin paljon ettei melkein pysty hengittämään. Kaiken tämän tavaramäärän, pahvilaatikoiden ja hämmentävien kasojen keskellä on aika vaikea ottaa tästä "kaikki irti" ja nauttia viimeisistä viikoista Suomessa - lähinnä haluaisin raivata lattialta edes Saranmentävän aukon, katsoa nauhalta Gilmoren tyttöjä ja syödä pannaria.
Onko joku oikeesti oppinut elämään hetkessä? Jos, niin vinkkejä kommenttiboksiin, kiitos.
<3 Don't stress lady, everything is gonna work out awesomely in the end! Enjoy your last weeks Suomessa!
VastaaPoistaI will do my best, although it's proving to be more difficult than I imagined... I had a quick look at your blog too, for old times sake. Looking forward to your professional blog set to appear early 2012 ;)
PoistaAwww... gilmoren tyttöjä ja pannaria... :)
VastaaPoistaEi ole Lauran pannarin voittanutta <3
PoistaOiii, onpa tuleva kotisi kivannäköinen. Saat sitten heti kun kerkeet laittaa täydellisen kotiesittelyn kuvien muodossa.
VastaaPoista-Rike-
Täytyy laittaa juu :) Tällä hetkellä huonekaluja on 0 kpl, ainoana tavarana löytyy telkkari... Saas nähdä missä sitä vielä nukutaankaan parin viikon päästä!
PoistaAaah.. Telkkari, tuo elämään jännitystä tuova taulu.
PoistaAina puhutaan, että jenkeissä kaikki on niin paljon edullisempaa, kai nuo huonekalutkin on sitten edullisempia meren toisella puolella ja kai teidän nurkille on tuo sini-keltainen jättiläinenkin pystyttänyt laatikkomyymälänsä (Ikea)? -Rike-
On ne halvempia onneks joo, ja tukikohdassa saa aika paljon juttuja verottomina. Ikea löytyy parin tunnin ajomatkan päästä, ja luulenkin et se on ohjelmassa heti ekana viikonloppuna :D Pakko roudaa myös hullut määrät puolukkahilloa mukaan haha.
PoistaMiljoonia onnen hetkiä lisää matkallenne! So happy for you guys! Aivan käsittämätöntä, kuinka olette jaksaneet odottaa ja odottaa ja odottaa... Olette kyllä kaiken tulevan onnenne ansainneet!
VastaaPoistaKiitos, ne tulee kyllä tarpeeseen :) Onnea sinnekin, ja jaksamista uuteen lukuvuoteen ;)
PoistaEn kestä tuota farkkujuttua >:( :D
VastaaPoistaHaha oli se vähän yllätys mullekin! Onnea vielä muuten rouvalle! :)
Poista