Don't mess with Texas

Viikon aikana ehdimme paljon muutakin kuin juhlia joulua, mm.:

- juhlia sukulaispojan 5-vee synttäreitä 50 hengen voimin (en tiedä muista, mutta tässä suvussa lastenjuhlat on tosi iso juttu ja paikalla on aina pomppulinnaa tai muita pelejä ja leikkejä usein vuokratussa leikkipaikassa... Kun kerron omista juhlistani (tai mitä tiedän muiden suomalaisten lasten kemuista joihin kutsutaan lähisuku ja sitten ehkä on kaverisynttärit erikseen), saa meistä varmaan todella köyhän ja reppanan kuvan. :D Kivaa siellä oli kyllä myös meillä aikuisilla - lapsista puhumattakaan. Itse hengasin aika tiiviisti suklaasuihkulähteen (?) luona, ja missasin pomppulinnan aivan täysin päiväunien aikana. Vieläkin harmittaa.

- hemmotella itseäni oikein urakalla. Kävin anoppini kanssa mani-pedissä pikästä aikaa, ja rakastin joka sekuntia. Täällä on tosi yleistä hoitaa kynsiä, eikä hoidot ole hinnalla pilattu: oma kahden tunnin sessio maksoi 35 dollaria plus tipit. Anopillani on myös kaikenlaisia hieromalaitteita  kotona (ehh...lol), ja aina kun kävimme hänen luonaan käytin puolet ajasta jalkahierontalaitteessa. Huikeeta hommaa. 

- syödä (meksikolaista) ruokaa. Laredo on rajakaupunki, jonka asukkaista n. 95 prosenttia on hispanic, eli lähemmäs Meksikoa ei pääse tällä puolen rajaa. Ruoka on autenttista meksikoa, eikä mitä tahansa tex mexiä. Jostain älyttömästä syystä lempiruokaani  frozen yogurtia (on se ruoka) ei saa tunnin matkan säteeltä Kaliforniassa, ja siksi vedinkin sitä urakalla Teksasissa. Hyvänä kakkosena tulee kanelisokeripaahdetut pekaanipähkinät, joita roudasin kotiin pussikaupalla - pesevät täkäläiset karkit mennen tullen.

- ottaa potrettikuvia. Täälläpäin on tavallista kuvauttaa perhettä huomattavasti useammin kuin Suomessa, ja nyt ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen oli koko perhe kasassa ja vietimmekin viime lauantain kameran edessä.

- istua lentokentillä enemmän kuin olisin ikinä halunnut... Lentomme oli paluumatkalla myöhässä myrskyn takia ja hengasimme ylimääräistä molemmilla kentillä, sekä Laredossa että Dallasissa. Onneksi isommilla kentillä Jenkeissä on vähintään yksi USO - United Service Organization, sotilaille ja heidän perheilleen tarkoitettu lounge, josta saa ilmaista ruokaa, juomaa jne. Yleensä sieltä löytyy myös pieni elokuvateatteri, nukkumapaikkoja, tietokoneita ja kirjasto tai muu hengailutila. Sisään pääsee military id:llä. Paikka on korvaamaton pitkien vaihtojen kanssa, ja nyt lentäessämme tarjottiin siellä barbecueta paikallisen ravintolan sponssaamana. Viimeksi kun mies lensi Suomeen Los Angelesista, ajoi hän päikalle jo edellisenä iltana ja nukkui USO:ssa, kävi suihkussa, sai aamupalan ja lähti sitten omalle portilleen. Kätevää varsinkin aikaisten aamulentojen kanssa!

Maisemat oli paluulennolla huikeat, lensimme osittain Rockiesien ja Grand Canyonin yli.