26-year-old me

Vietän tänään synttäreitäni, aika matalalla profiililla mutta kuitenkin. Synttärini on aina olleet mun lempipäiviä, kukapa ei tykkäisi yhdestä päivästä vuodessa kun saa mieheltä läpi melkein mitä tahansa (aamupala sänkyyn ja ainakin kaksi jalkahierontaa olis listalla), kakkua tai tuhottomasti onnitteluja facebookiin heh. Viime vuonna koin jonkinnäköistä ikäkriisiä ensimmäistä kertaa ikinä, mutta nyt suhtaudun vanhenemiseen edes hieman rauhallisemmin: onhan mulla kuitenkin uunituoreet maisterin paperit taskussa, mies kainalossa, aurinko horisontissa ja ura edessä. Jos ei mennä yksityiskohtiin siitä, miten käytännössä urani aukeaa, on kaikki muuten ihan hyvin. Haen vieläkin paikkaani täällä palmujen keskellä, mutta taidan myös olla sitä tyyppiä joka ei ikinä oikein asetu kokonaan paikalleen - jotain uupuu aina. Jotain mikä tekisi kaikesta täydellistä, vaikka eihän sellaista olekaan. Kaikessa kärsimättömyydessäni yritän kuitenkin olla onnellinen kaikesta mitä mulla jo on, vaikka en kaikkea nythetitänään saakaan. Hieman haastavaa aina ajoittain, mutta hiljaa hyvä tulee.


Viime päivinä on ollut kyllä harvinaisen hankala uskoa että olen tosiaan muka vuoden viisaampi ja vanhempi, sillä en ole vieläkään oppinut, kymmenien epämääräisten kokeilujen jälkeen, ettei hiusten kotivärjäykset ole ikinä hyvä idea. Sama pätee juomapeleihin ja jello shotteihin... Ehkä siis ensi vuonna?

Nyt mies kolistelee alakerrassa siihen malliin, että täytyy taas esittää nukkuvaa :) Hyvää viikkoa sinne, missä ikinä tätä luetkaan!