Another year in the books

Monessa blogissa on tainnut kiertää vaikka minkälaisia kuluneen vuoden retrospektiokyselypostauksia ja hyppään minäkin nyt tähän menneen pohdiskelun kelkkaan kun en mielikuvituksettomassa ja vähän yksinkertaisessa mielessäni muutakaan keksi. Nämä kysymykset nappasin Emmalta, jonka blogia suosittelen kenelle tahansa hyvää huumoria ja elämäniloa arvostavalle.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Olen, ja kiitollisena ottanut vastaan niistä jokaisen. Muutamasta uudesta tuttavuudesta on tullut todella hyviä ystäviä, henkireikiä joita ilman elämä täällä olisi paljon haastavampaa. Vertaistuki on tässä elämäntyylissä äärimmäisen tärkeää - ei tätä hulluutta tajua kukaan yhtä hyvin kuin toinen laivastovaimo.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Paljonkin, muun muassa avantouinut, muuttanut Jenkkeihin, valmistunut filosofian maisteriksi, opetellut leipomaan pullaa ja ajamaan autoa täällä... Kaikenlaista uutta on ehtinyt tähän vuoteen mahtua.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Naimisissa oleminen kai lasketaan? Eli kyllä :)

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Toistan itseäni nyt vähän, mutta tänne muutto oli varmasti yksi mitä en hetkeen unohda, samoin kuin päivä, jolloin graduni hyväksyttiin. Juhannus kavereiden kanssa oli myös ihana, ja oikeastaan kaikki ne yliopiston kahvilassa/pihalla/kirjastossa vietetyt juoruamishetket, joiden ansiosta kirjojen parissa puurtaminen ja elämä ylipäätään eivät tuntuneet niin pahalta.

5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Aivan varmasti, onhan hiusten värikin aivan eri... Näin isot muutokset elämässä muuttavat ihmistä vähän väkisinkin. Olen ymmärtäväisempi erilaisuutta kohtaan, ja varmasti kohteliaampi kuin ennen. Itsepäisyydelleni en mahda mitään, mutta olen oppinut pitämään suuni kiinni edes joskus - jokaiseen idioottimaisuuteen mitä muut päästävät suustaan ei tarvitse tarttua. Vielä kun oppisin sensuroimaan ne omat idiotismit! Ainakin olen yrittänyt oppia kärsivällisemmäksi, mutta miehen naurahtamisesta päätellen tässä on vielä parantamisen varaa :) Toivottavasti kuitenkin parempaan suuntaan mennään koko ajan.

6. Oletko lihonut?

Samoissa lukemissa mennään.

7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

En.

8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Enpä ole, taitaa olla vain kaksi elokuvaa jotka olen yksin käynyt katsomassa: King's Speech ja Ilves ja Poika (lol).

9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

En ole. Kielilävistyksen otin pois alkuvuodesta 10 vuoden jälkeen. 

10. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Enpä oikein osaa arvottaa tuttavuuksia näin, kaikista tykkään. 

11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

Mitäköhän lupasin? Valmistuminen taisi olla yksi, eli sen pidin.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä, yksi ystävistäni sai pienen pojan, ja miehen perhekin kasvoi syksyllä.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

14. Missä maissa kävit?

Tämä vuosi meni Suomessa ja Jenkeissä.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Häämatkan, mielenkiintoisen työn ja oman auton.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

23.8.2012

17. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen?

Tänne asettuminen ja valmistuminen, no doubt.

18. …ja suurin epäonnistuminen?

Saamattomuuteni? Se hetki kun sain viimein gradun valmiiksi ja tajusin, että viimeistelyyn olisi oikeasti mennyt noin kuukausi, vaikka jotenkin kummasti sain siihen uppoamaan neljä. Ahhh prokrastinaatio ja jälkiviisaus.

19. Kärsitkö vammoista?

Monenlaisista - niin henkisistä kuin fyysisistä :D Selkäni on vihoitellut koko vuoden, ehkä ensi vuonna saisin lääkäriajan aikaiseksi? Aikamoisia lupailen. Syksyllä alkoivat myös polvet ärsyyntyä ja tätä käytänkin nyt hyvin tehokkaana tekosyynä jättää jalkakyykyt tekemättä salilla - vaihtoehtoisia liikkeitä jaloillehan ei ole.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Lentoliput Kaliforniaan, Teksasiin ja Suomeen. Toukokuu tulejo!

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Ystävät ovat olleet huikean ihania ja pitäneet mut järjissäni tämän kaiken keskellä. Mies (vaikka ajaakin meikän järjiltään aika ajoin), on myös syy miksi koti-ikävä on potemisen arvoista.

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Miehen? :D Niinkin paljon aikaa kun viettää toisen kanssa ei kiukuttelulta voi välttyä.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ruokaan, huonekaluihin, lentolippuihin... Pääosin kaikkeen järkevään, ja olen nytkin yrittänyt keskittyä määrän sijasta laatuun ja vähentää päähänpisto-ostoksia erityisesti vaatteiden suhteen.

24. Mistä innostuit eniten?

Uuteen maahan ja tähän taloon muuttamisesta, töiden lopettamisesta, kesästä.

25. Vuoden 2012 ihmiset:

Veera, Laura, Essi. Äiti ja isä.

26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Aika lailla samoissa mennään. Olen eri tavalla onnellinen kuin vuosi sitten, sillä silloin kaipasin miestä ja nyt kaipaan ystäviä ja perhettä. You win some, you lose some.

27. Lihavampi vai laihempi?

Samoissa mennään. Eikö tää kysymys tullu jo?

28. Rikkaampi vai köyhempi?

Rahallisesti köyhempi. Elämänkokemuksessa rikas ku pieni sika!

29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

En tiedä, kirjoittaneeni graduni nopeammin? Kuntoilla olisin voinut enemmän, ja tietenkin matkustaa olisin halunnut. Luottanut siihen, että asiat järjestyvät kyllä.

30. …entä vähemmän?

Stressanut, panikoinut ja murehtinut. 

31. Miten vietit joulun?

Perheen kanssa vanhempieni ja veljen luona, hyvin perinteisin menoin. (EDIT:// Ajattelinpa jostain syystä joulua 2011, kun taas joulu 2012 meni Teksasissa miehen perheen luona.)

32. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

En keksi mitään yksittäistä hetkeä, tai ainakaan mitään mistä tänne kirjoittaisin. Varmasti jotain kiukutteluja olisin voinut jättää väliin.

33. Rakastuitko vuonna 2012?

Kovasti ja aina vaan uudestaan <3

34. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

0.

35. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Walking Dead oli huikea, en malta odottaa sen jatkumista. Toinen hyvä oli kaikessa älyttömyydessään Honey Boo Boo. Ja Girls!

36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En usko että olen yläasteen angstailujen jälkeen "vihannut" ketään. Aika voimakas sana.

37. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Koulujutuilta tuskin ehdin lukea mitään muuta, mutta Hunger Gamesin luin ja se oli ihan ok. Yöpöydällä odottaa Water for Elephants, josta olen kuullut paljon hyvää.

38. …entä musiikillinen löytö?

Apua mulla on maailman huonoin muisti tällaisen suhteen, miten kukaan muistaa milloin on alkanut tykätä jostain? Calle 13 on aika hauska ja soi usein autossa, kuin myös Interpol josta olen taas innostunut. Lasketaanko musiikkiradio Pandora?

39. Mitä halusit ja sait?

Maisterin tutkinnon ja työluvan Jenkkeihin.

40. Mitä halusit, muttet saanut?

Uskomatonta kyllä, mutta kukaan ei tullut ovelle koputtamaan ja tarjoamaan unelmieni työtä huippupalkalla lyhyen matkan päästä kotoa.

41. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Pitch Perfectin kävin tsekkaamassa ja tykkäsin kovasti. Viime viikolla katsoin my all time favoriten American History X:n pitkästä aikaa ja se oli just niin hyvä kun muistin. Drivestä tykkäsin myös!

42. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Hoidin asioita, näin ystävää, söimme japanilaista bbq:ta... Ihana päivä oli.

43. Ketä kaipasit?

Ystäviä.

44. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? 

Kts. kohta 21.

Huh, olipa urakka. Ensi vuoden lupauksista voisinkin kirjoittaa sitten tammikuun puolella.

Hyvää Uutta Vuotta ihanat! Juhlikaa hyvin ja muistakaa suojalasit! 

Kiitos kun olette blogia lukeneet ja kommentoineet, nähdään vuonna 2013 :)

Don't mess with Texas

Viikon aikana ehdimme paljon muutakin kuin juhlia joulua, mm.:

- juhlia sukulaispojan 5-vee synttäreitä 50 hengen voimin (en tiedä muista, mutta tässä suvussa lastenjuhlat on tosi iso juttu ja paikalla on aina pomppulinnaa tai muita pelejä ja leikkejä usein vuokratussa leikkipaikassa... Kun kerron omista juhlistani (tai mitä tiedän muiden suomalaisten lasten kemuista joihin kutsutaan lähisuku ja sitten ehkä on kaverisynttärit erikseen), saa meistä varmaan todella köyhän ja reppanan kuvan. :D Kivaa siellä oli kyllä myös meillä aikuisilla - lapsista puhumattakaan. Itse hengasin aika tiiviisti suklaasuihkulähteen (?) luona, ja missasin pomppulinnan aivan täysin päiväunien aikana. Vieläkin harmittaa.

- hemmotella itseäni oikein urakalla. Kävin anoppini kanssa mani-pedissä pikästä aikaa, ja rakastin joka sekuntia. Täällä on tosi yleistä hoitaa kynsiä, eikä hoidot ole hinnalla pilattu: oma kahden tunnin sessio maksoi 35 dollaria plus tipit. Anopillani on myös kaikenlaisia hieromalaitteita  kotona (ehh...lol), ja aina kun kävimme hänen luonaan käytin puolet ajasta jalkahierontalaitteessa. Huikeeta hommaa. 

- syödä (meksikolaista) ruokaa. Laredo on rajakaupunki, jonka asukkaista n. 95 prosenttia on hispanic, eli lähemmäs Meksikoa ei pääse tällä puolen rajaa. Ruoka on autenttista meksikoa, eikä mitä tahansa tex mexiä. Jostain älyttömästä syystä lempiruokaani  frozen yogurtia (on se ruoka) ei saa tunnin matkan säteeltä Kaliforniassa, ja siksi vedinkin sitä urakalla Teksasissa. Hyvänä kakkosena tulee kanelisokeripaahdetut pekaanipähkinät, joita roudasin kotiin pussikaupalla - pesevät täkäläiset karkit mennen tullen.

- ottaa potrettikuvia. Täälläpäin on tavallista kuvauttaa perhettä huomattavasti useammin kuin Suomessa, ja nyt ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen oli koko perhe kasassa ja vietimmekin viime lauantain kameran edessä.

- istua lentokentillä enemmän kuin olisin ikinä halunnut... Lentomme oli paluumatkalla myöhässä myrskyn takia ja hengasimme ylimääräistä molemmilla kentillä, sekä Laredossa että Dallasissa. Onneksi isommilla kentillä Jenkeissä on vähintään yksi USO - United Service Organization, sotilaille ja heidän perheilleen tarkoitettu lounge, josta saa ilmaista ruokaa, juomaa jne. Yleensä sieltä löytyy myös pieni elokuvateatteri, nukkumapaikkoja, tietokoneita ja kirjasto tai muu hengailutila. Sisään pääsee military id:llä. Paikka on korvaamaton pitkien vaihtojen kanssa, ja nyt lentäessämme tarjottiin siellä barbecueta paikallisen ravintolan sponssaamana. Viimeksi kun mies lensi Suomeen Los Angelesista, ajoi hän päikalle jo edellisenä iltana ja nukkui USO:ssa, kävi suihkussa, sai aamupalan ja lähti sitten omalle portilleen. Kätevää varsinkin aikaisten aamulentojen kanssa!

Maisemat oli paluulennolla huikeat, lensimme osittain Rockiesien ja Grand Canyonin yli.

Xmas in Texas

Huhhei, viimeinkin koneen ääressä! Olen lievästi addiktoitunut koneeseeni ja on ollut vallan erikoista olla ilman konetta viime päivät. Onneksi on älypuhelimet, ilman sellaista tuskin olisin selvinnyt :) 

Joulu sujui meillä aivan mainiosti, oli ihana olla takaisin Teksasissa muutaman vuoden tauon jälkeen, etenkin kun lämpötilat huitelivat yli +20 asteessa. Meinasin jäätyä jo Fresnon kentältä ulos astuessani, enkä vähiten avatessani kotioven - olimme ekohuumassamme jättäneet ilmastoinnin pois päältä ja talossa oli rapsakka +14 astetta. Säästimme varmasti tosi paljon sähköä kun lämmitin on nyt ollut päällä jo monta tuntia yrittäen lämmittää taloa normaaliin +21 asteeseen :D

Joulua vietetään täällä yleensä vasta 25. päivä, ja aatto on ihan normaali työpäivä monille, mutta meksikolaiseen tapaan me juhlimme 24. päivä. Lahjat jaoimme jo viikonloppuna, sillä silloin oli suurin osa perheestä paikalla.  Itse en odottanut mitään, mutta kääriytyipä sieltä paketeista muutamia juttuja mullekin. Naapurikin oli käynyt nappaamassa muutaman paketin kotiovelta turvaan (ne tosiaan jätetään ovelle jos kukaan ei avaa, onneksi meillä päin ei juuri ole varkaita!), ja ne odottivat kun pääsin kotiin.

Siinä muutama otos lahjasaldostani. Omaa lahjaa itselleni en ole vielä hankkinut (tottakai itseä pitää lahjoa!), ja ajattelinkin tästä suunnistaa alennusmyynneille.

Joko siellä on kinkut sulaneet ja alet ryysitty läpi?

Oh my golly have a jolly holly!

Tosiaan, me lähdemme joulunviettoon Teksasiin ja palaan linjoille vasta joulun jälkeen. Viettäkäähän lämmin ja ihana joulu! Toivottavasti pääsette kunnon joulupöytään ja viettämään aikaa läheisten kanssa! Itse aion ainakin tehdä molempia niin että vatsaan sattuu kaikki se ruoka ja sukulaisten huonoille vitseille nauraminen :)

Much love xxx.

26-year-old me

Vietän tänään synttäreitäni, aika matalalla profiililla mutta kuitenkin. Synttärini on aina olleet mun lempipäiviä, kukapa ei tykkäisi yhdestä päivästä vuodessa kun saa mieheltä läpi melkein mitä tahansa (aamupala sänkyyn ja ainakin kaksi jalkahierontaa olis listalla), kakkua tai tuhottomasti onnitteluja facebookiin heh. Viime vuonna koin jonkinnäköistä ikäkriisiä ensimmäistä kertaa ikinä, mutta nyt suhtaudun vanhenemiseen edes hieman rauhallisemmin: onhan mulla kuitenkin uunituoreet maisterin paperit taskussa, mies kainalossa, aurinko horisontissa ja ura edessä. Jos ei mennä yksityiskohtiin siitä, miten käytännössä urani aukeaa, on kaikki muuten ihan hyvin. Haen vieläkin paikkaani täällä palmujen keskellä, mutta taidan myös olla sitä tyyppiä joka ei ikinä oikein asetu kokonaan paikalleen - jotain uupuu aina. Jotain mikä tekisi kaikesta täydellistä, vaikka eihän sellaista olekaan. Kaikessa kärsimättömyydessäni yritän kuitenkin olla onnellinen kaikesta mitä mulla jo on, vaikka en kaikkea nythetitänään saakaan. Hieman haastavaa aina ajoittain, mutta hiljaa hyvä tulee.


Viime päivinä on ollut kyllä harvinaisen hankala uskoa että olen tosiaan muka vuoden viisaampi ja vanhempi, sillä en ole vieläkään oppinut, kymmenien epämääräisten kokeilujen jälkeen, ettei hiusten kotivärjäykset ole ikinä hyvä idea. Sama pätee juomapeleihin ja jello shotteihin... Ehkä siis ensi vuonna?

Nyt mies kolistelee alakerrassa siihen malliin, että täytyy taas esittää nukkuvaa :) Hyvää viikkoa sinne, missä ikinä tätä luetkaan!

What the fog?

Täällä on alkanut jokatalvinen sumukausi, mikä hidastaa kaikkea aamuisin; liikenne on jumissa kun eteensä ei näe montaa metriä enempää, koulut alkavat myöhemmin, koska on vaarallista kulkea kouluun näin tiheän sumun keskellä ja uutisissa on toistuvasti kolari-ilmoituksia. Viime talvena 14 auton ketjukolari oli pahin :/ Lämpötila on tippunut noin kymmeneen asteeseen ja sumu tekee kelistä todella kolean. Öisin mennään jo nollassa. Ympärivuotinen aurinko ja helle my ass :D

Tässä kuva viime viikolta:

Ja tässä suurinpiirtein sama kohta muutama tunti myöhemmin:

Oliskohan aika perustaa omat tunniste säälle? Mulla on ilmeisen paljon sanottavaa siitä...

P.S. Mo on kadonnut :( Kolmeen viikkoon ei ole kaveria näkynyt ja oon aika varma, ettei hän ole vaan reissussa, sillä hän kuitenkin kävi meillä joka päivä. Yhyy!

Finnishisms

Itsenäisyyspäivän innoittamana kokosin yhden postauksen alle kaikenlaisia matkan varrella otettuja kuvia joista näkee, ettei meidän talous ole vallan jenkki. Suomalaisuus näkyy aika voimakkaasti näiden pikkujuttujen lisäksi; meillä ei käytetä kenkiä sisällä eikä paperilautasten käyttöä harrasteta kuin pakon edessä. Vaatteet kuivataan pääasiassa telineellä eikä kuivausrummussa, vaikka tätä ihmettelee joka ikinen meillä käyvä tuttu ("mutta kuivausrumpu on niin kätevä" "ettehän te edes maksa sähköstä" "miten jaksat ripustaa vaatteet, hirvee homma"...).

Me kierrätetään kaikki paitsi biojäte ja syödään makaronilaatikkoa ja jauhelihakeittoa ihan niin kuin Suomessa oltaisiin (joskin mies syö keiton sinapilla ja laatikon salsalla, kun taas makkarapyttipannu menee tortillan väliin... Go figure.) :) Vastaavasti löytyy myös pieniä meksikohenkisiä juttuja varsinkin ruoanlaitossa: aamupalatacoja viikonloppuisin ja chileä, limeä ja korianteria tungetaan vähän joka väliin.

Osa kuvista on jo täällä vilahtaneita, ja kuvista puuttuu kaikki pienet Muumi-jutut joihin mies on hurahtanut. Viimeisessä kuvassa miehen taskusta roikkuu Nuuskamuikkunen-avaimenperän paikan perinyt Suomi-leijona.



Leivän leivon itse, sillä amerikkalainen "leipä" on ravintoköyhää pullaa joka säilyy hyvänä viikkotolkulla. Haluan alkaa myös kasvattamaan omat salaatit ja yrtit, kaupasta ostettu salaattikerä ei tummu vaikka mitä tekisit.

Meiltä saavat vieraat aina suklaata tai salmiakkia, yritän kertoa kaikille kuinka salmiakki vaatii "an acquired taste"  ja siksi tuputan sitä kaikille uskotellen että he alkavat tykkäämään siitä vielä joskus haha. Geishat taas kelpaavat kaikille, en ole tavannut vielä ketään joka niistä ei olisi pitänyt.

Ensi kerralla kun käyn Suomessa tuon ehdottomasti mukanani tervetuloa-maton ovelle ja Koti-Sinappia purkkitolkulla; en pidä amerikkalaisesta sinapista. Suomesta kaipaan myös hyviä ravintoloita, kahvilakulttuuria, väestörekisterijärjestelmää (aika random, mutta oikeasti hieno keksintö ja helpottaisi varmasti monen asian hoitoa täällä), ja Iittalaa myyviä kauppoja. Näitä olen erityisesti kaivannut viime aikoina (irtokarkin lisäksi), vaikkeivät aiheeseen millään tavalla liittyneetkään heh.

Viikonloppuna vietämme kaveriporukalla nyyttäripikkujouluja, ja haluaisin viedä mennessäni jotain suomalaista - suolaista tai makeaa. Onko ehdotuksia resepteistä mitkä voisi maistua jenkeille?

The lights the lights that light the lights

Happiness Is... -blogin Anni kirjoitti hiljattain oman alueensa jouluvaloista ja reipastuin itsekin nappaamaan muutaman kuvan tukikohdan taloista iltakävelylläni. Kilpavarustelu aloitettiin naapurustossa heti Halloweenin jälkeen kun tähän sai virallisesti luvan, vaikka veikkaan ettei tukikohta ole järin mielissään lisääntyneestä sähkökulutuksesta alueella. Naapurissamme asuu eräs perhe, jonka äiti lisää joka päivä pihalleen jotain uutta valoa, puhallettavaa lumiukkoa tai muuta mautonta, ja sieltä löytyy kaikkea pororeestä valaistuun joulujunaan ja snow globeen... Kauniisti valaistuja taloja löytyy kuitenkin enemmän varsinkin kaupungista ja varakkailta alueilta, joskaan en ole ikinä käsittänyt vilkkuvien, värillisten valojen hienoutta.

Mistä taas tunnistaa että asuu jenkkiläisessä tukikohdassa? Täällä ei sytytetäkään mitään perinteisiä jouluvaloja isoon kuuseen niinkuin Tampereen Keskustorilla, vaan tietenkin käytöstä poistettu hävittäjä saa tämän kunnian. Tätä hetkeä on mainostettu jo pitkään kauppojen infotauluilla, rummutettu eri medioissa (joulupukki tulee paikalle! kuumaa kaakaota lapsille! valot syttyy klo 17!), mutta itse tapahtuman missasimme pikkujoulujen takia.

Kuvittelimme molemmat koko tilaisuuden olevan vähän isompikin juttu, sillä viime päivinä useampi sotilas on ahertanut koneen kimpussa. Olisi se pitänyt tietää, ettei laivasto ihan tehokkain toiminnassaan ole - heistä yhden koneen koristelemiseen käytetyt viiden sotilaan neljä työpäivää on ihan ok. Ja vaikka osaankin nykyään jo varautua laivaston älyttömyyksiin, en silti osannut odottaa tätä - tämä raukka jetti suuren ruohokentän keskellä:

Purskahdettiin molemmat niin kovaan nauruun että ihan hyvä ettei päästy paikalle perjantai-iltana. Kuvittele lähtölaskentaa valojen sytytykseen kun olet raahannu paikalle lapset ja odotat kylmässä jotain mahtavaa ja sit joku räppää valot päälle ja lopputulos on tämä :D. Money well spent, Navy, money well spent.

6.12.2012

Olen ollut viime aikoina vallan ylpeä suomalaisuudestani, ehkä enemmän nyt kuin aiemmin. Mitä enemmän opin Yhdysvalloista, sitä enemmän osaan arvostaa sitä mistä olen lähtöisin; ilman Suomen antamia eväitä en puhuisi englantia niin hyvin kuin nyt, en olisi valmistumassa yliopistosta ilman tuhansien eurojen opintolainaa, enkä todellakaan omaisi edes kohtuullista yleissivistystä (myönnettäköön, että sotien vuosiluvut ovat aina olleet sieltä hankalemmasta päästä muistaa... terkkuja vaan Essille!). On se tuloverotus välillä ihan hienokin asia - oma kontribuutioni tähän jäi vaan aika vaatimattomaksi, ottaen huomioon kaiken minkä valtiolta olen saanut. Täällähän maksetaan hyvin vähän veroja ja vastaavasti saadaan eiyhtäänmitään vastineeksi.

Kuva

Ei Suomi missään nimessä ole ongelmaton, mutta tänään ajatellaan vain hyviä juttuja: kiitetään veteraaneja, hurrataan pienen kansamme sisulle ja menestykselle ja ollaan onnellisia siitä miten onnekkaita olemmekaan (ehkä käytetään jopa sanaa lottovoitto). Itse sytytän kynttilän jos toisenkin, soitan Finlandia-hymniä repeatilla Spotifysta, selaan Iltalehden linnan juhlien pukukoosteen ja kerron vielä kerran miehelle (ja oikeastaan kaikille jotka jaksavat kuunnella) kuinka Suomi jyräsi Talvisodassa - tuskin on kaverit kuulleet tätä juttua tarpeeksi.

1, 2, 3, 4

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Sateen edellä kaloja saa, silloin kun sataa, kastuu maa.

Suomalaiset blogit, uutiset ja facebook on nyt täynnä lunta, joten valitetaan säätä nyt täälläkin: vettä on tullut nyt viitenä päivänä putkeen. Kamalaa eikös vaan? Täällä on satanut koko syksynä ehkä viitenä päivänä yhteensä, ja sadekuurot kestävät noin viisi minuuttia jonka jälkeen paistaa taas arska. Nyt ilma on ollut koko viikon masentavan harmaa ja vettä on tullut vähän väliä. Viime vuonna Teksasissa kaverit valittivat tähän aikaan vuodesta kuinka kaamosmasentuneita he olivat neljän pilvipäivän jälkeen ja mua nauratti... Vaikka nyt vähän ymmärränkin. Joo, ei kuulosta pahalta Suomen syksyyn verrattuna, mutta kyllä pistää mielen matalaks kun on jo tottunut jokapäiväiseen auringonpaisteeseen. Tosi outoa myös kuinka helposti sitä unohtaa kuinka pahalta pimeys Suomessa tuntuukaan. Nostalgisoin kuitenkin jo paukkupakkasia ja kaipasin lunta kun juttelin ystäväni kanssa Suomen säästä skypessä. Meikä, joka vihaa kylmää ja kulkee myös Kaliforniassa villasukat jalassa! Tästä on tullut jo täkäläisittäin pieni vitsi, kun kaikki luulee että kestän kylmää vaikka miten, sillä tulenhan niin kylmästä ilmastosta... Tietäisivätpä vaan kuinka aina kannan ylimääräistä villatakkia mukana ja käytän tuplasukkia silloin kun villasukat ei mahdu kenkiin ;)

Tältä näytti lauantai-iltapäivänä maisemat, vettä tuli vaakatasossa eivätkä pyyhkimet meinanneet perässä pysyä:

It's beginning to look a lot like Christmas...

P.S. Päivän turha fakta: Kalifornian osavaltion lakien mukaan on laitonta pitää pyyhkimiä päällä autossa jos ajovalot eivät ole samanaikaisesti päällä - sateen sattuessa valot on pakko laittaa päälle ajoneuvon näkyvyyden parantamiseksi, vaikka muuten niitä ei päivisin käytetä.

Frocking ceremony

Oon näköjään järkyttävän huono kirjottamaan mitään ajallaan, ja kaikki tulee vähintään neljän päivän viiveellä... Oh well, tulevatpahan kuitenkin :) Täällä on vietetty kiireistä viikkoa ja juhlittu syystä jos toisestakin, mm. sitä, että mies sai ylennyksen ja "got frocked", eli uudet pinssit kaulaan ja kaikenlaisia lisäpatcheja univormuun. Tilaisuus oli tosi lämminhenkinen ja perheystävällinen, eikä yhtään niin jäykkä kuin mitä luulin - tukikohdan commanding officer vitsaili menemään vaikka oma mielikuvani kaikista näistä päälliköistä on hirveän virallinen ja nihkeä. Itsehän räpsin kuvia hymy korvissa ja sydän pakahtumaisillaan ylpeydestä <3