tiistai 2. lokakuuta 2012

"Restore a man to his health, his purse lies open to thee."

Huhu, tän päivän oon selvittänyt mitä kaikkea vakuutukseeni kuuluu ja kuinka suurella todennäköisyydellä hukun velkoihin jos satun sairastumaan johonkin keski-Kalifornian trooppiseen liisterikuumeeseen tai saan mustanlesken pureman (ollaan tapettu tontilta jo viis! kuumeen yleisyydestä en oo ihan varma). Kaikki on varmasti jotenkuten kartalla siitä, että Yhdysvallat käyttää paljon rahaa terveydenhuoltoon, joka kuitenkin jättää miljoonat ihmiset ilman vakuutusta. Monille sairasvakuutuksen ottaminen on yksinkertaisesti mahdotonta johtuen monien satojen kuukausimaksuista, eikä tämä edes takaa hoitoa - vakuutusyhtiöt osaavat erittäin nerokkaasti löytää kaikki porsaanreiät jolloin potilas maksaa kymmenien tuhansien leikkausmaksuja omasta taskustaan. Obamacare lupasi tähän helpotuksia, mutta kannattavaahan tämä toiminta ei tällä hetkellä ole, ei valtiolle eikä tavistallaajalle.

Ilman vakuutusta oleminen ei ainakaan mulle olisi kyllä vaihtoehto ja meillä sotilasperheillä asiat on onneksi paremmin kuin monella muulla: tukikohdassa on oma sairaala ja hammashoitola. Tiesin, että myös puolisot kuuluvat valtion tarjoaman TRICARE-vakuutuksen piiriin, mutta millä laajuudella oli vähän epäselvää. Kävin sairaalassa jo aikaisemmin kuuntelemassa selvityksen siitä, mitkä vaihtoehdot mulla on, mutta sellaista jargonia tuskin ymmärtäisin suomeksi saati sitten englanniksi... Tämä yhdistettynä sotilasslangin akronyymeihin oli liikaa ja esittely päättyi aika hämmentyneeseen ilmeeseen (mulla) ja turhautuneeseen silmienpyörittelyyn (edustajalla). Sain nipun esitteitä mukaan ja lupasin palata asiaan. Kyselin muilta täkäläisiltä asiasta ja palasin uutta intoa puhkuen tänään paikalle erään toisen vaimon kanssa ja pienen byrokratiakierroksen jälkeen sain asiat selviksi ja poikki ja pinoon (jos siis unohdetaan se, että käytännössä mulla ei oo mitään käsitystä mihin soittaa ja mennä jos oikeesti jotain palveluja tarviin).


Se kävi kuitenkin selväksi, että kaikki on mulle ilmaista, en maksa edes poliklinikkamaksuja tai reseptilääkkeitä - kaikki on jo maksettu puolestani. Tämä pätee jopa ehkäisyyn ja hedelmöityshoitoihin! Ainoa mitä ei kateta on optikko ja hammasvakuutuksesta joutuu maksamaan erikseen muutaman kympin kuussa. Sain oman perhelääkärin, jonka kanssa tulen jatkossa asioimaan tuli mitä tahansa, ja hän sitten ohjaa mua eteenpäin jos tarvitsen spesialistin apua.



Olin todella positiivisesti yllättynyt systeemin toimimisesta, vaikkakaan käytännöstä en osaa vielä sanoa. Muut kehuvat tätä myös, mutta ajan kanssa saan varmasti omaakin kokemusta. Tällä hetkellähän tämä vaikuttaa huomattavasti paremmalta kuin Suomessa - ei pitkiä hoitojonoja, maksuja kaikkien niiden verojen päälle ja juoksuttamista paikasta toiseen! Edut loppuvat kylläkin tasan siihen päivään kun miehen sopimus päättyy, ja sitten se onkin a whole different ballgame. Ilman vakuutusta en täällä uskaltaisi olla, mutta toistaiseksi ainakin olen hyvissä käsissä.

Kuvat tricare.mil

2 kommenttia:

  1. Hyi yäk iik hyi yäk iik hyi yäk iik! Meinaan ne mustalesket. En pysty, enkä edes halua kuvitella...

    Ei mutta toi vakuutushommeli on kyllä ihan syvältä. "USA - luvattu maa (kunhan et sairastu)".

    Mitäs te muuten tuon kolmen vuoden jälkeen aiotte tehdä? Vai onko vielä avoinna?

    -Leila- :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli taas yks autotallissa kun tultiin kotiin :( Niitä riittää riesaks asti! Tällä hetkellä suunnitelmana on tulla Suomeen, mutta eipä sitä ikinä tiedä mitä tässä vielä tapahtuu... Kolmessa vuodessa ehtii asettumaan tännekin varmasti aika hyvin, mutta jos nyt pitäis päättää niin kotiin me tultais <3

      Poista

Hiphei ja hurraa, meikä tykkää kommenteista!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.