Halfway

Apua, mun loma on jo yli puolen välin! Käytin ekat puoltoista viikkoa panikoimiseen siitä, että olen liian pitkään Suomessa, podin koti-ikävää ja kaipasin pikku-Fridaa, ja nyt sitten tuntuu, että on ainakin sata asiaa tekemättä, kymmenen ihmistä näkemättä ja shoppaamaankin halusin ehtiä.



Paljon olen kyllä jo ehtinytkin, ja siksi varmaankin aika tuntui alkuun niin pitkältä, että eihän mulla muka ollutkaan niin paljoa tekemistä ja näkemistä. Ihanaa täällä on ollut, mutta kaikilla on se oma elämä, työt ja perheet, ja minulla taas ei – mun elämä on jo muualla. Oma koti kun on aina oma koti, vaikka eipä sielläkään kukaan odota. Aika on kyllä mennyt kamalan nopeasti nyt Suomessa, mikä on tietysti ihanaa kun vähän väkisinkin ajan kulumista sattuneesta syystä odottaa ja toivoo. Ne rutiinit on kuitenkin aika tärkeitä, ja se että saisi purkaa laukut ja vain olla. Tosiaan, matkalaukkuelämä alkaa riittämään, sillä olen korkeintaan kolme yötä ollut yhdessä paikassa ja tuntuu etten muuta teekään kuin pengon laukkuja, puran niitä toisten lattioille ja pakkaan taas.



Nyt kuitenkin otan kaikki irti loppulomasta, juon paljon hyvää kahvia, nautin pullasta ja tuoreesta leivästä, torikahveista, hyvästä ja harvinaisesta seurasta, viinistä, vesisateesta, yöttömistä öistä, kesäisestä Tampereesta ja Helsingistä, saunasta ja nauran niin paljon ettei ne kesä ja syksy sitten tunnukaan ihan niin pitkiltä kaukana Kaliforniassa.

Aurinkoista viikkoa!

When ignorance reigns, life is lost.

Tämä oli kaiverrettu kaverini autoon, tukikohdassa. Uskomatonta, että asun paikassa, jossa on näin kapeakatseisia ja raukkamaisia ihmisiä.

Hyvää huomenta Suomi

Heip!!

Täällä sitä ollaan, kaiken tutun ja turvallisen keskellä. Vihdoin olen päässyt jetlagista eroon, vaikka univelkaa taidan vieläkin kantaa nukkumattomilta lentoöiltä... Ainakin voisin nukkua PALJON. Rankkaa tämä lomailu ;)

Nyt tuntuu kuin en olisi ikinä Suomesta lähtenytkään, sillä kaikki on niinkuin ennen. En tiedä toisaalta mitä edes odotin, olenhan kuitenkin ollut yhteydessä lähimpiin niin paljon, ettei yllätyksiä sekaan juuri mahdu, eikä yhdeksän kuukautta nyt kuitenkaan niin pitkä aika ole. Kuluneeseen viikkoon on kuitenkin kuulunut ystäviä, häitä ja juhlahumua, perhettä, iloisia lähipiirin uutisia, ruokaa, vanhoja ystäviä vuosien takaa ja muutamia uusia kasvojakin. Hyvä alku siis. (Eikä muuten pidä unohtaa MACin punaista huulipunaa, jonka ostin Losin kentältä ja jota olen valehtelematta käyttänyt lähes joka päivä.)

Oli ehkä aikakin päästä puhumaan suomea, sillä hyökkäsin LAXilla kaikkien suomea puhuvien kimppuun ja puhua pälpätin aivan tohkeissani - että anteeksi vaan raukka tyttöjoukkio joka varmasti olisi halunnut jatkaa matkaa jo aiemmin. Tai ne muut matkustajat joiden seuraan änkeydyin, vain koska yksi sattui kantamaan Puhdistus-kirjaa ja paljasti näin tietämättään kielitaitonsa. Matka sujui kaikessa kauheudessaan sittenkin ihan mukavasti, jotenkin suomalaisiin on helpompi tutustua muualla. He ovat usein myös ulkomailla paljon mukavempia kuin random-ohikulkijat Suomessa, sillä anteeksihan täällä ei pyydetä vaikka päin käveltäisiin. Kun on tottunut monen metrin päästä kuuluvaan excuse me:en, on meikällä hermot mennä kun täkäläisillä ei tunnu olevan mitään ongelmaa osua toiseen ohittaessa vaikka kaupan käytävällä.

Ihanaa täällä silti on <3 Fridaa on ikävä, mutta kattokaa nyt tätä kuvaa minkä dogsitter-kaverimme instagrammasi, tuskin kaveri edes kaipaa mua haha:

Unohdin muuten kameran laturin ja muistikortin lukijan kotiin, eli kuvasaldo voi täältä olla vähän kyseenalaista. Puhelin toimii, ja kökköihin kuviinhan te ootte jo tottuneet, että onkohan tässä sittenkään mitään muutosta... Hoho.

Kivaa loppuviikkoa!

Finland here I come!

Meikä lähtee tästä lentokentälle ihan näillä näppäimillä, jes! Koira on hoidossa, talo siivottuna ja avaimet kavereilla, laukut pakattuna ja törkeesti ylipainoisina (military id don't fail me now!). Oon niin innoissani ettei tosikaan; ruoasta, ystävistä, perheestä, tulevista juhlista, KAIKESTA paitsi säästä (on arvot kohdillaan kun kirjotin ruoan ekana)...!

Lentomatkaa en sitten niin innolla odotakaan: eka Losiin, sieltä Lontooseen ja sitten vasta Helsinkiin, yhteensä vaihtojen kanssa reilut 30h. Toivottavasti saan nukuttua edes osan matkasta, vaikka kokemuksen perusteella sanoisin että tuskin, on se lentäminen ja paikallaan istuminen sellasta hidasta kuolemaa että huhu.

Bloggaaminen voi jäädä vähän vähemmälle (jos se tästä vähemmäksi voi muuttua, hahah), mutta lupaan jotain tulla seuraavien viikkojen aikana tännekin kirjottaan. Yks postaus odottaa ainakin luonnoksissa valmiina! Instagramista näkee parhaiten missä meikä hiihtää, eli sinne klik.

Kohta on kyyti pihassa, eli sommoro, nähdään Tampereella!

Quirks

En tiedä teistä muista, mutta raejuusto on aina ollut minulle lisuke suolaiselle ruoalle. Olen tottunut syömään sitä kasvissosekeittoni seassa, maksalaatikon tai lasagnen kyljessä. Mieheni kanssa tästä vuosia sitten puhuessani kävi ilmi, että hänelle raejuusto on taas aina ollut makea ruoka, jota syödään hedelmien tai hillon kanssa. Kaupassa niitä myydään samaan henkeen kuin jotain riisifruttia Suomessa, pakkauksetkin on ihan samanlaisia.

Ostin kokeiluun tämän ananaksenmakuisen purkin, mutta en pääse yli siitä, että sotken nyt jotain ns. suolaista ja makeaa. En ehkä osta toiste. Perinteiseen jenkkityyliin tämä purkki säilyy muuten rennot puoltoista kuukautta.

Onko kukaan muu meikän kelkassa, hillot hilloina ja raejuusto raejuustona?