28h myöhemmin

I made it! Perillä ollaan aurinkoisessa Kaliforniassa, istun just meidän toistaiseksi ainoan huonekalun (sängyn) päällä ja naputan unta odotellessa (mikä jetlägi? kello on kuus aamulla). Viime viikot on menny uskomattoman nopeasti, eikä tässä oo ollu valitettavasti juuri ylimääräistä aikaa blogata, mutta toivottavasti pian helpottaa. Mies palaa töihin ensi viikolla, joten sitä ennen täytyy selvittää kaikki vuokrasopimuksesta lääkärikäyntiin ja tutustua kaupunkiin ja jopa ostaa huonekalujakin muutama. Lennot tänne sujui yllättävän kivasti, ykkösluokassa ensin Helsingistä Chicagoon ja sitten sieltä Los Angelesiin. Matkalaukkuja ja erinäisiä veskoja oli mukana kunnioitettavat 8 kappaletta, joten meidän kahden matkanteko oli hyvin mielenkiintoista ja sisälsi aika paljon kirosanoja. Tästä syystä tulevat kuvat loppuvat Chicagoon, jossa jouduimme ensimmäistä kertaa liikuttamaan koko arsenaalimme tiskiltä toiselle - valokuvien ottaminen oli viimeisenä listalla kun piti saada laukkua toisen perään järkyttävän ihmismassan keskellä. Jonot immigrationiin olivat Chicagossa aivan kamalat, mutta onneksi saimme ikioman officerin jonottamatta (go military ids! and bless that person who was calling out "anyone in the military? please follow me") ja sain työlupaan liittyvät paperihommat kuntoon ennätysajassa ilman hetkenkään jonotusta. Tosiaan, military id:llä saa jos jonkinmoisia etuja, ja tämä on kyllä top kolmosessa, kuin myös se, että saimme viisi matkalaukkua lentokoneeseen ilman kuluja.

Tässä kohtaa vielä nauratti!

Anywhoo, ykkösluokka saa meiltä huikeat thumbs upit, mikään matka ei voi alkaa huonosti jos ennen lähtöä on skumppatarjoilu ja käyttöönsä saa oman tabletin ja ruokalistalta voi valita tasan sitä ruokaa mitä huvittaa syödä. Tällä kertaa en siis valittanut tajoilusta juuri yhtään, ja sekin vähä taisi liittyä siihen kuinka kinuskikastike sulatti jäätelön liian nopeasti. Traagistahan tuo oli, että sinänsä ihan validi vänkyilyn aihe.

Alkuun vähän suretti, mutta äkkiähän se siitä iloksi muuttu.

Viihdytin itseäni syömällä ja katsomalla mm. the Helpin. Kuvassa myös surullisenkuuluisa jäätelöannos ja Kahlua-kahvi.

Losista ajoimme vielä kolmisen tuntia pohjoiseen ja neljältä yöllä olimme vihdoin kotona. Näin ensinäkemältä talo on aivan ihana, alue todella viihtyisä, ilma hirvittävän kuuma ja säännöt tiukemmat kuin luulin, mutta tästä lisää ensi kerralla. Nyt yritän saada unesta taas kiinni (muuttuivat jo btw englanniks, kävipä nopeasti!).

Mitä uutta Suomeen kuuluu?