tiistai 11. joulukuuta 2012

Finnishisms

Itsenäisyyspäivän innoittamana kokosin yhden postauksen alle kaikenlaisia matkan varrella otettuja kuvia joista näkee, ettei meidän talous ole vallan jenkki. Suomalaisuus näkyy aika voimakkaasti näiden pikkujuttujen lisäksi; meillä ei käytetä kenkiä sisällä eikä paperilautasten käyttöä harrasteta kuin pakon edessä. Vaatteet kuivataan pääasiassa telineellä eikä kuivausrummussa, vaikka tätä ihmettelee joka ikinen meillä käyvä tuttu ("mutta kuivausrumpu on niin kätevä" "ettehän te edes maksa sähköstä" "miten jaksat ripustaa vaatteet, hirvee homma"...).

Me kierrätetään kaikki paitsi biojäte ja syödään makaronilaatikkoa ja jauhelihakeittoa ihan niin kuin Suomessa oltaisiin (joskin mies syö keiton sinapilla ja laatikon salsalla, kun taas makkarapyttipannu menee tortillan väliin... Go figure.) :) Vastaavasti löytyy myös pieniä meksikohenkisiä juttuja varsinkin ruoanlaitossa: aamupalatacoja viikonloppuisin ja chileä, limeä ja korianteria tungetaan vähän joka väliin.

Osa kuvista on jo täällä vilahtaneita, ja kuvista puuttuu kaikki pienet Muumi-jutut joihin mies on hurahtanut. Viimeisessä kuvassa miehen taskusta roikkuu Nuuskamuikkunen-avaimenperän paikan perinyt Suomi-leijona.

IMAG0364-001IMG_20121012_174321-001 IMAG0039-001IMAG0196-001 IMAG0687-001IMG_20121126_205553-001 IMAG0085-001IMAG0472-001 IMAG0343-001IMAG0027-001 IMG_20121025_223109-001 IMAG0322-001

Leivän leivon itse, sillä amerikkalainen "leipä" on ravintoköyhää pullaa joka säilyy hyvänä viikkotolkulla. Haluan alkaa myös kasvattamaan omat salaatit ja yrtit, kaupasta ostettu salaattikerä ei tummu vaikka mitä tekisit.

Meiltä saavat vieraat aina suklaata tai salmiakkia, yritän kertoa kaikille kuinka salmiakki vaatii "an acquired taste"  ja siksi tuputan sitä kaikille uskotellen että he alkavat tykkäämään siitä vielä joskus haha. Geishat taas kelpaavat kaikille, en ole tavannut vielä ketään joka niistä ei olisi pitänyt.

Ensi kerralla kun käyn Suomessa tuon ehdottomasti mukanani tervetuloa-maton ovelle ja Koti-Sinappia purkkitolkulla; en pidä amerikkalaisesta sinapista. Suomesta kaipaan myös hyviä ravintoloita, kahvilakulttuuria, väestörekisterijärjestelmää (aika random, mutta oikeasti hieno keksintö ja helpottaisi varmasti monen asian hoitoa täällä), ja Iittalaa myyviä kauppoja. Näitä olen erityisesti kaivannut viime aikoina (irtokarkin lisäksi), vaikkeivät aiheeseen millään tavalla liittyneetkään heh.

Viikonloppuna vietämme kaveriporukalla nyyttäripikkujouluja, ja haluaisin viedä mennessäni jotain suomalaista - suolaista tai makeaa. Onko ehdotuksia resepteistä mitkä voisi maistua jenkeille?

lauantai 8. joulukuuta 2012

The lights the lights that light the lights

Happiness Is... -blogin Anni kirjoitti hiljattain oman alueensa jouluvaloista ja reipastuin itsekin nappaamaan muutaman kuvan tukikohdan taloista iltakävelylläni. Kilpavarustelu aloitettiin naapurustossa heti Halloweenin jälkeen kun tähän sai virallisesti luvan, vaikka veikkaan ettei tukikohta ole järin mielissään lisääntyneestä sähkökulutuksesta alueella. Naapurissamme asuu eräs perhe, jonka äiti lisää joka päivä pihalleen jotain uutta valoa, puhallettavaa lumiukkoa tai muuta mautonta, ja sieltä löytyy kaikkea pororeestä valaistuun joulujunaan ja snow globeen... Kauniisti valaistuja taloja löytyy kuitenkin enemmän varsinkin kaupungista ja varakkailta alueilta, joskaan en ole ikinä käsittänyt vilkkuvien, värillisten valojen hienoutta.

DSC01462
DSC01466
DSC01465
DSC01463
DSC01460
DSC01459
Mistä taas tunnistaa että asuu jenkkiläisessä tukikohdassa? Täällä ei sytytetäkään mitään perinteisiä jouluvaloja isoon kuuseen niinkuin Tampereen Keskustorilla, vaan tietenkin käytöstä poistettu hävittäjä saa tämän kunnian. Tätä hetkeä on mainostettu jo pitkään kauppojen infotauluilla, rummutettu eri medioissa (joulupukki tulee paikalle! kuumaa kaakaota lapsille! valot syttyy klo 17!), mutta itse tapahtuman missasimme pikkujoulujen takia.

Kuvittelimme molemmat koko tilaisuuden olevan vähän isompikin juttu, sillä viime päivinä useampi sotilas on ahertanut koneen kimpussa. Olisi se pitänyt tietää, ettei laivasto ihan tehokkain toiminnassaan ole - heistä yhden koneen koristelemiseen käytetyt viiden sotilaan neljä työpäivää on ihan ok. Ja vaikka osaankin nykyään jo varautua laivaston älyttömyyksiin, en silti osannut odottaa tätä - tämä raukka jetti suuren ruohokentän keskellä:
DSC01472
Purskahdettiin molemmat niin kovaan nauruun että ihan hyvä ettei päästy paikalle perjantai-iltana. Kuvittele lähtölaskentaa valojen sytytykseen kun olet raahannu paikalle lapset ja odotat kylmässä jotain mahtavaa ja sit joku räppää valot päälle ja lopputulos on tämä :D. Money well spent, Navy, money well spent.

torstai 6. joulukuuta 2012

6.12.2012

Olen ollut viime aikoina vallan ylpeä suomalaisuudestani, ehkä enemmän nyt kuin aiemmin. Mitä enemmän opin Yhdysvalloista, sitä enemmän osaan arvostaa sitä mistä olen lähtöisin; ilman Suomen antamia eväitä en puhuisi englantia niin hyvin kuin nyt, en olisi valmistumassa yliopistosta ilman tuhansien eurojen opintolainaa, enkä todellakaan omaisi edes kohtuullista yleissivistystä (myönnettäköön, että sotien vuosiluvut ovat aina olleet sieltä hankalemmasta päästä muistaa... terkkuja vaan Essille!). On se tuloverotus välillä ihan hienokin asia - oma kontribuutioni tähän jäi vaan aika vaatimattomaksi, ottaen huomioon kaiken minkä valtiolta olen saanut. Täällähän maksetaan hyvin vähän veroja ja vastaavasti saadaan eiyhtäänmitään vastineeksi.
Ei Suomi missään nimessä ole ongelmaton, mutta tänään ajatellaan vain hyviä juttuja: kiitetään veteraaneja, hurrataan pienen kansamme sisulle ja menestykselle ja ollaan onnellisia siitä miten onnekkaita olemmekaan (ehkä käytetään jopa sanaa lottovoitto). Itse sytytän kynttilän jos toisenkin, soitan Finlandia-hymniä repeatilla Spotifysta, selaan Iltalehden linnan juhlien pukukoosteen ja kerron vielä kerran miehelle (ja oikeastaan kaikille jotka jaksavat kuunnella) kuinka Suomi jyräsi Talvisodassa - tuskin on kaverit kuulleet tätä juttua tarpeeksi.

Desktop2
1, 2, 3, 4

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Sateen edellä kaloja saa, silloin kun sataa, kastuu maa.

Suomalaiset blogit, uutiset ja facebook on nyt täynnä lunta, joten valitetaan säätä nyt täälläkin: vettä on tullut nyt viitenä päivänä putkeen. Kamalaa eikös vaan? Täällä on satanut koko syksynä ehkä viitenä päivänä yhteensä, ja sadekuurot kestävät noin viisi minuuttia jonka jälkeen paistaa taas arska. Nyt ilma on ollut koko viikon masentavan harmaa ja vettä on tullut vähän väliä. Viime vuonna Teksasissa kaverit valittivat tähän aikaan vuodesta kuinka kaamosmasentuneita he olivat neljän pilvipäivän jälkeen ja mua nauratti... Vaikka nyt vähän ymmärränkin. Joo, ei kuulosta pahalta Suomen syksyyn verrattuna, mutta kyllä pistää mielen matalaks kun on jo tottunut jokapäiväiseen auringonpaisteeseen. Tosi outoa myös kuinka helposti sitä unohtaa kuinka pahalta pimeys Suomessa tuntuukaan. Nostalgisoin kuitenkin jo paukkupakkasia ja kaipasin lunta kun juttelin ystäväni kanssa Suomen säästä skypessä. Meikä, joka vihaa kylmää ja kulkee myös Kaliforniassa villasukat jalassa! Tästä on tullut jo täkäläisittäin pieni vitsi, kun kaikki luulee että kestän kylmää vaikka miten, sillä tulenhan niin kylmästä ilmastosta... Tietäisivätpä vaan kuinka aina kannan ylimääräistä villatakkia mukana ja käytän tuplasukkia silloin kun villasukat ei mahdu kenkiin ;)

Tältä näytti lauantai-iltapäivänä maisemat, vettä tuli vaakatasossa eivätkä pyyhkimet meinanneet perässä pysyä:

217884_10151274881039936_1795721700_n
It's beginning to look a lot like Christmas...

P.S. Päivän turha fakta: Kalifornian osavaltion lakien mukaan on laitonta pitää pyyhkimiä päällä autossa jos ajovalot eivät ole samanaikaisesti päällä - sateen sattuessa valot on pakko laittaa päälle ajoneuvon näkyvyyden parantamiseksi, vaikka muuten niitä ei päivisin käytetä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Frocking ceremony

Oon näköjään järkyttävän huono kirjottamaan mitään ajallaan, ja kaikki tulee vähintään neljän päivän viiveellä... Oh well, tulevatpahan kuitenkin :) Täällä on vietetty kiireistä viikkoa ja juhlittu syystä jos toisestakin, mm. sitä, että mies sai ylennyksen ja "got frocked", eli uudet pinssit kaulaan ja kaikenlaisia lisäpatcheja univormuun. Tilaisuus oli tosi lämminhenkinen ja perheystävällinen, eikä yhtään niin jäykkä kuin mitä luulin - tukikohdan commanding officer vitsaili menemään vaikka oma mielikuvani kaikista näistä päälliköistä on hirveän virallinen ja nihkeä. Itsehän räpsin kuvia hymy korvissa ja sydän pakahtumaisillaan ylpeydestä <3
DSC01439
DSC01441
DSC01449