tiistai 10. heinäkuuta 2012

"Congratulations and good luck!"

Näihin sanoihin päättyi viisumihaastatteluni viime viikolla! Damn straight. Tänään sain vihdosta viimein postista passini, jonka välissä on viisumini Jenkkeihin! Hurraa! Kaikki tuska ja työ ja kyyneleet ja paniikki on ohi, ja nyt voin rauhassa keskittyä muuttoon. Aivan uskomaton fiilis, saan kahden vuoden kaukosuhteen jälkeen vihdoin asua taas samassa maassa mieheni kanssa, ostaa huonekaluja ja kiukutella kotitöistä (kyllä vaan, ne asiat mitä te pidätte itsestäänselvyyksinä ovat meille aivan uutta ja ihmeellistä!). Arki se iskee vastaan lopulta sielläkin, mutta on kieltämättä mukava ajatus riidellä jostakin normaalista asiasta, eikä pohtia mitä tekisimme jos viisumi hylättäisiin... Tätä lausetta voin kyllä katua pian! Aika on varmasti kullannut muistot miehenkin mielessä, ja luulenpa, että hyvin pian hän rysähtää maan pinnalle ja muistaa kuinka epäsiisti ja ärsyttävä osaankaan olla.

Haastattelu oli itseasiassa ihan miellyttävä kokemus, lähinnä multa kyseltiin meidän suhteesta, miehen työstä ja tulevaisuuden suunnitelmista, mutta muuten aika kivuton juttu. Jännitin kyllä maailman eniten koko hommaa, ja siksi en edes voinut päivittää blogia kun pelkäsin jinxaavani tämän jotenkin! :D Jos haluat lukea lisää, englanniksi olen selittänyt haastattelusta täällä.



Koko prosessi on ollut uskomattoman stressaava ja raastava, varsinkin tällaiselle worrywartille kuin meikä. Positiivisia asioita tästä on kyllä myös seurannut, mm.
  • Edelleen, kiitollisuus niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kehittäneet Skypen ja Whatsappin
  • Ystävien ja miehen kärsivällisyys meikän kanssa on kasvanut varmasti tolkuttomasti, ottaen huomioon kuinka raskas osaan kaikessa neuroottisuudessani olla
  • Asioiden tärkeysjärjestys: deployments, raha, tyhjillään oleva tuleva talo ja erimielisyydet sisustusratkaisuissa (skandinaavinen minimalismi vs. jenkkiläinen suuruudenhulluus ja palava rakkaus kaikkeen eläinkuosiseen) saavat aivan uudet mittasuhteet kun vastassa on pelko siitä, ettei lupaa myönnetä ja olisimme erossa seuraavat kolme vuotta (puolen vuoden komennus ei ole mitään tähän verrattuna, mutta eläinprintit ovat edelleen iso no-no)
  • Usko siihen, että kun selvisimme kaikesta tästä, selviämme varmasti myös monesta muusta haasteesta mitkä meitä odottaa ensi (!!!) kuussa
Luit oikein, lippuja etsimme nyt elokuun loppupuolelle, miekkonen on tulossa Suomeen juhlimaan veljeni häitä ja haluaisimme kekkereiden jälkeen yhdessä lentää KOTIIN. Siihen on aika tarkkaan kuusi viikkoa aikaa... Nyt sole siis kuin pakata laukut, muuttaa loput tavarat vanhempien varastoon, saada talosopimus ja siihen liittyvät asiat hoidettua Jenkeissä, kirjoittaa gradu ja lähteä. No biggie.

4 kommenttia:

  1. Moikka!

    Päädyin aivan sattumalta sinun blogiisi ja ihastuin heti kovin! (: Olen itse haaveillut jo pitkään Kaliforniaan muuttamisesta ja oli mahtava löytää sinun blogisi, jossa aihetta käsitellään konkreettisesti!

    Jos sinulla liikenee ylimääräistä aikaa, olisin valtavan kiitollinen, mikäli voisit kirjoitella jotakin ylestä vaikkapa asunnon löytämisestä (vuokrahinnoista), työpaikoista tms. (: Mistä esimerkiksi työpaikkoja kannattaisi alkaa kyselemään näin Suomesta käsin? Muutto sinne tuntuisi jotenkin turvallisemmalta, jos olisi työpaikka jo etukäteen tiedossa.

    Ja ihana juttu, että sait viisumin vihdoinkin! (:

    Ystävällisin terveisin; Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Elina, kiva kun löysit tänne! Kiitti postausideasta, toki voin sellaisesta kirjoitella, etenkin sitten kun pääsen maahan asti ja opin itsekin enemmän. Itse olen muuttamassa sotilastukikohtaan, joten oma tilanteeni on hieman eri, mutta yritän ottaa asiasta selvää mahd. pian! Ilman työpaikkaa ei Jenkkeihin edes pääse töihin (ja työluvan saaminen on todella hankalaa, ellei ole erityisen korkeasti koulutettu tai muuten alansa ekspertti). Jos olet alle 26, suosittelen tutustumaan au pair -ohjelmiin, sitä kautta pääsisi maahan pidemmäksi aikaa ja uusia ovia voisi avautua :) Ikävä kyllä Jenkit on yksi maailman tiukimpia maita maahanmuuttopolitiikkansa suhteen... Opiskelijavaihto on myös yksi vaihtoehto, sen seurauksena olen minäkin sinne nyt muuttamassa ;)

      Poista

Hiphei ja hurraa, meikä tykkää kommenteista!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.