Sunday Drive

Lähdimme kahden kaverin kanssa päiväksi Sequoian luonnonpuistoon Sierran Nevadan vuoristoon, joka on tunnettu jättipunapuistaan ja eritoten puumassaltaan maailman suurimmasta puusta General Shermanista. Puiston sisäänkäynti on noin tunnin matkan päässä meiltä, joten paikka on ihanteellinen päiväreissukohde. Kaverillani on iiiihana avo-Mini-Cooper, ja mutkaisia vuoristoteitä oli mahtava kruisata  - pienenä miinuksena matkapahoinvointi ja auringon porottaminen iltapäivästä jo niin paljon, etta kaikilla meillä taisi joku kohta kärähtää, aurinkosuojasta huolimatta.

Ylläolevassa kuvassa General Sherman on keskimmäinen kolmesta puusta. On vaikea saada kameralle taltioitua puiden kokoa, mutta verratkaa vaikkapa puun juurella näkyviin ihmisiin. 

Puistossa voisi trekkailla ja vaeltaa loputtomiin, mutta me kävimme tsekkaamassa punapuita ja kiipesimme Moro Rockille, josta avautuivat ihanat näkymat yli Central Valleyn. Harmi vaan, että saasteet ovat niin mahdottomia täällä laaksossa, ettei näkymat yletä enää niin pitkälle kuin esimerkiksi 80-luvulla.

I might not be the same, but that's not important / No freedom 'til we're equal, damn right I support it.

Blogihiljaisuus loppuu pian, paljon on asiaa mutta niin vahan aikaa (ja aakkosia!)! Ensi viikolle on jo luvassa vaikka mita, tulkaapa silloin takaisin ystavat hyvat. Siihen asti, juhlitaan tata ja muita huikeita uutisia mita talta suunnalta on talla viikolla kantautunut (tsekkaa ainakin tama ja tama, jos et tieda missa mennaan). One step closer, America.

Tanaan kilistan skumpat ystavien kanssa etenkin uutiselle siita, etta myos Department of Defense on paattanyt alkaa tyostamaan paatosta, jolla myos homoparit saisivat military-edut puolisoilleen. Tanssimme ehka myos muutaman askeleen, ja kuuntelemme repeatilla tata:


Avarakatseista viikonloppua, kaunokaiset.

Cherry Auction Swap Meet

Tama postaus on ollut luonnoksissa ainakin kolme kuukautta, mutta jostain syysta en vaan oo saanut sita julkaistua... Nyt tulee! Palataan ajankohtaisempiin juttuihin sitten ensi viikolla.

Jenkeissä (tai ainakin Kaliforniassa ja Teksasissa.. ehh mikä yleistys?) on tosi yleistä järjestää ulkona olevia myyjäisiä. Kyse ei ole niinkään käytetyn tavaran myymisestä (vaikka sitäkin yleensä löytyy), vaan paikalla on kymmeniä eri kojuja ruokaa, vihanneksia ja hedelmiä, vaatteita, koruja ja mitä ikinä. Erona kait swap meeteillä ja fleamarketeilla on juurikin tuo, että swap meeteissä myydään pääosin uutta tavaraa, kun taas fleamarkets on enemmänkin käytettyä kirpparimeininkiä. Rakastan käydä näissä, (meksikolainen) musiikki soi ja kauppiaat huutelevat päivän tarjouksiaan kilpaa. Myytävät kasvikset ovat tuoreita ja paikalta voi bongata halvalla mattoja, polkupyöriä, kenkiä tai vaikka t-paitoja. Tässä lähistöllä näitä järjestetään monena päivänä viikossa, mutta isoin löytyy Fresnon ulkopuolelta joka tiistai ja lauantai - ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jo pelkän tuoreista hedelmistä valmistettavan raspan takia.

Aurinkoista viikonloppua!

Borta bra men hemma bäst

Terkkuja Kalifornian helteestä! Lentokentällä odotti ystäväni ja noin +25 asteen yölämpötila, huh. Iltapäivät ovat kuulemma jo kestämättömiä, itsehän en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Tämän aamun olen jonkun tehokkuuspuuskan/jetlagin voimin purkanut jo laukut, pessyt pyykkiä ja potenut varmaankin yliväsymyksestä johtuvaa järkyttävää päänsärkyä. Vielä kauppaan pitäisi jaksaa, ja sitten voinkin hyvillä mielin viettää illan torkkuen Fridan kainalossa, kun hauvavauva kotiutuu hoitopaikastaan iltapäivällä.



Lennot menivät muuten ihan mukavasti, mutta Icelandairiä en voi kyllä suositella kenellekään. En ole koskaan kuullutkaan, ettei Atlantin ylittävillä lennoilla tarjota ilmaista ruokaa! Nyt sai pienestä listasta valita burgeria, salaattia tai muita pieniä snacksejä reilun kymmenen euron hintaan, mutta muiden ateriat nähtyäni jätin nämä suosiolla väliin. Onneksi ehdin Reykjavikin kentältä nappaamaan eväät, mutta sielläkin oli remontti käynnissä, ja kahteen naistenvessaan, jotka olivat ainoat terminaalissa, sai jonottaa 25 minuuttia. Tunnin vaihdolla muuta en tehnytkään, ja lopulta juoksin koneeseen. Ugh, never again.

Kotia kohti

Meikä on tämän aamun pakannut laukkuja ja huomenna mennään taas - tällä kertaa onneksi jo kotiin. Oli ehkä jo aikakin, sillä kuukausi poissa omien tavaroiden ja kodin keskeltä käy jo työstä. Onneksi Suomi on näyttänyt parastaan muun muassa säiden puolesta!

Nyt lähden palauttamaan vuokra-autoani, kiroan lentoyhtiön painorajat vielä kertaalleen ja sitten onkin aika sanoa taas heipat. Ensi kertaan <3

It ain't easy being cheesy, but I <3 Tre

Toivotaan, että lennot sujuu ongelmitta ja perillä odottaa ystäväni ja koirakaverinkin saisin viereen mahd. pian. Lisää juttuja, tai ainakin kuvia, tulossa Suomesta vielä!

Nähdään taas rapakon toisella puolella!