torstai 7. marraskuuta 2013

Busy bee

Voi ihanat kun piristitte pientä mieltäni viime postauksen kommenteilla - kiva kuulla, että olette vielä matkassa mukana! Nyt kun vielä itse keksisin jostain ajan tähän kaikkeen. Päädyin vaihtamaan työpaikkaa tällä viikolla, enkä ehdi enää mitään. Kokoaikaiseen työntekoon totuttelu vie aikaa ja kotiin päästyäni vain olen. Kyllä tämä kuitenkin tästä, tasapaino löytyy varmasti! Maltti on valttia ystävät hyvät.

Työnhaku täällä jos joku on Erilaista. Nykyisen työni kanssa hakupapereiden lähettämisestä töiden aloittamiseen kului 4,5 kuukautta, kirjallinen koe, kolme haastattelua, jumalaton taustatutkimus, huumeseula ja terveystarkastus. Kuulostaa hullulta, eikö? Täkäläisittäin kuitenkin aika normaalia.

Mulla meni tosi pitkään, että rohkaistun edes hakemaan töitä. Olen uusissa tilanteissa ujo, enkä juuri pidä niistä. Ironista, että päädyin muuttamaan toiselle puolelle maapalloa... Ehkä tässä kuitenkin huomaa juuri sen, kuinka uskaltaminen kannattaa. Aloitin uuteen työkulttuuriin tutustumisen tekemällä ensin vapaaehtoistöitä, ja sain samalla paikallista työkokemusta, mikä on myöhemmin osoittautunut todella tärkeäksi. Kävin employment workshopeissa ja harjoittelin jenkkiläisiä työhaastatteluja varten - täällä ne ovat oikeasti vaikeita tilanteita ja kysymyksiin on varauduttava hyvillä vastauksilla. Mitään vastaavaa en ole Suomessa kokenut! Harjoittelu selvästi kannatti, sillä päädyin lopulta ensimmäiseen USAssa hakemaani työhön, vaikka aikaa kuluikin ja ehdin välissä tehdä muutakin. Uudessa työssäni olen viihtynyt todella hyvin! Kukaan työtovereista ei ole edes tiennyt minun olevan ulkomaalainen, joten sulautuminen joukkoon on ollut helppoa. Asian tultua ilmi olen vastannut myös tuhanteen Suomea koskevaan kysymykseen, mutta se on ainoastaan kiva asia - mielelläni kerron kotimaastani kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Tällä hetkellä yleinen konsensus taitaa olla, että Suomessa on kaikki paremmin haha.

26561c29921cbaf44e80a3ccaf3f6553
Kuva
Rohkeaa ja rentouttavaa loppuviikkoa!

12 kommenttia:

  1. Aivan huippua että pääsit siellä työelämän sisään. Työpaikan turvaaminen jenkeissä kun on tällä hetkellä todella vaikeaa. Aivan niin kuin täällä Suomessakin. Minun työympäristössäni, täällä sairaalassa, hakee osastonsihteerin paikkaa lähes sata hakijaa, joiden joukossa maisteritutkinnon omaavia!

    Juurikin tuo ujous oli minullakin silloin aikamoinen, mutta kyllä se siitä sitten lähti, kun ei ollut muitakaan vaihtoehtoja, ja sen kiitoksen kyllä myönnän USA:lle, että siellä oppii sosiaalisemmaksi ihmiseksi ja saa avut sopetua hyvin moneen tilanteeseen. Tuota elämän kokemusta et saa pelkästään Suomessa asuessa. Joten ota kaikki irti mitä eteesi tulee, oli kyse sitten haastavista tai ihanista asioista. Kaikesta tulee viisaammaksi ja valmistaa sinut tuleviin haasteisiin. Tsemppiä, voimia ja innostusta sinulle! Hienosti pärjäät. Ja kiitos kun edustat siellä hienosti Suomea! Ei paineita, mutta toimit nyt siellä Suomen suurlähettiläänä, joten .... Keep us updated with your adventures!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, saan olla onnellinen työstä kun niin moni etsii vielä edes jotain tekemisen arvoista. Tämä alue varsinkin on haasteellinen militarypuolisoille! Kiitos tsempistä ihana, yritän muistaa viisaat sanasi kun oikein ärsyttää :> Nythän elämä on pelkkää juhlaa, homecoming tuntien päässä!

      Poista
  2. Jep, mäkään en oikeastaan tykkää uusista tilanteista, varsinkaan virallisista sellaisista, enkä aina uusista ihmisistäkään... Ja mitäs mää harrastan - maan vaihtamista parin vuoden välein :D! Inhoan myös puhelimessa puhumista, ja mitäs mää tällä hetkellä teenkään - vastaan puhelimeen työkseni! On muuten helppoa nykyään, enää en saa sydänkohtausta kun pirinä kuuluu :). Ilmeisesti se rohkea sen rokan syö... Eli ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja, niin siellä kuin täälläkin! T: K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mullakin onneksi tuo puhelinpelko on alkanut helpottaan! Nykyään töissä on yleensä ongelmana se, etten vain tiedä vastausta :D Ymmärrän edes kysymyksen, joten edistystä on tapahtunut... Onko maanvaihto suunnitelmissa? Kohtahan tässä jo pari vuotta meillä tulee täyteen ;)

      Poista
  3. Onnittelut uudesta tyopaikasta viela tatakin kautta! Ja se ujous vahenee ajan myota. Monet suomesta lahtoisin olevat ovat less than overly social, joten itsensa mainostaminen yms on aluksi outoa. Mutta nyt kun olet tyoelamssa mukana, niin se helpottaa sita muutosta jo. Ja nopeammin kuin huomaatkaan olet kuin kala vedessa missa tahansa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä onneksi nyt jo helpottaa, uudet tilanteet ovat aina hankalia. Ihanaa lomaa teille, haluan nähdä kuvia!

      Poista
  4. Kiva, kun taas kirjoitat! :) Löysin blogisi kesällä ja ehdin jo harmitella, että myöhästyin ja uusia postauksia ei enää tule. Haluaisitko kirjoittaa tarkemmin työnhausta jenkeistä, siitä mitä eroja siellä on Suomeen verrattuna ja ehkä jotain esimerkkejä vaikka mitä sulta haastattelussa kysyttiin? Olisi myös mielenkiintoista lukea työstäsi ja jos olet Suomessa tehnyt jotain samantyyppistä työtä olisi kiva kuulla mitä eroja olet huomannut työssä ja työympäristössä, toki en tiedä miten paljon haluat kertoa, mutta edes jotain suurpiirteistä työnteosta jenkeissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeei, kiva kun luet ja kommentoit! Postaustahti ei juuri hirvitä, mutta hyvää kannattaa odottaa eh eh. Työnhausta voisin naputella hyvinkin, joskin oma kokemus on aika rajallista. Kiitos ideasta :)

      Poista
  5. Congrats! Mitäs sä nyt sitten oikein teet työksesi? Onko tää nyt eri juttu kuin se tukikohdan duuni?

    -Leila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitsa! On eri joo, teen nyt toimistohommia ja pidän tosi paljon. Vähän ymmärrän jopa sun työhulluutta ;)

      Poista
  6. Heii muru.. Onnittelut uudesta työpaikasta! Toistan tuon Leilan kysymyksen, mitäs töitä sä nyt sitten teet työksesi? Joko C pääsee kohta kotiutumaan, jouluksi kotiin ehkä ja toivottavasti!

    -Riikka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! <3 C tulee kotiin ihan tuntien päästä, jihuuu!

      Poista

Hiphei ja hurraa, meikä tykkää kommenteista!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.